Ryhdy säkin onnistujaksi!

Tiedätkö sen tunteen, kun sun pitäis tehdä jotain uutta tai erilaista mihin oot tottunu? Ja sua jännittää/pelottaa ihan sikana. Mulle on sattuneesta syystä näitä itsensä voittamisen tilanteita riittänyt edellisten kuukausien aikana. Kokemukset sai mut miettimään, että minkä takia mun mieli muodostaa jostain asioista negatiivisia mielikuvia vaikkei siihen ole mitään syytä. Syntyy pelkoja ja ahdistuksia, joihin ei ole mitään perustetta. Järjetöntä sanoisin, vailla mitään loogisuutta. 

Aloitetaan nyt vaikkapa esimerkistä, että koitti aika ruveta soittelemaan yritysasiakkaille ja myydä yritysvalmennuksia. Siinä mää sitten mietin 2 viikkoo et mitenköhän alan sitä hoitaan. Mitä sanon, mitä se toinen ehkä sanoo ja mitäs jos mut tyrmätään ihan täysin. Sen 2 viikon aikana se rima vaan nousi ja nousi, kunnes mun ystävä lähetti mulle yks aamu viestin: Kaisa TÄNÄÄN sää voitat itsesi. Ja niinhän mää tein. Ja kaikki meni tosi hyvin ja on mennyt siitä saakka. Nykyään jokainen puhelu on lähinnä mielenkiintoinen oppimisympäristö sen sijaan että se olis joku pelottava keskustelu, jossa voi epäonnistua. Mitä sitten jos joku puhelu menee mönkään? Siitä oppii ja ens kerralla ei rupee sönköttään saman aihepiirin käsittelyssä. Sen sijaan niiden viikkojen aikana mitä mää nostattelin sitä pelkorimaa olisin ehtiny ottaan aika monta puhelua...  

Mietitäänpä, että jollain on haaste vaikkapa aloittaa uusi harrastus. Mieli luo kauhukuvia et mitä kaikkee siellä voi tapahtua kun ei vielä osaa. Ja kuinka ei vaikkapa tunne ketään sieltä. KAIKKI varmaan luulee et mulla ei oo kavereita kun tulin yksin ja voi kauheeta mitä jos mokailen siellä harjotuksissa. Huhheijaa. Mieli on mielenkiintonen tarinaniskijä. Mitä vilkkaampi se on, sitä enemmän todennäköisesti rajoitat itseäsi. Kyse voi olla uuden harrastuksen aloittamisen sijaan vaikka paremman huolen pitämisestä itsestäsi ("En tuu enivei onnistuun terveellisemmän ruokavalion noudattamisessa, niin miksi edes yrittää"), mielipiteesi sanomisesta sinua loukanneelle ("Se ei enää ikinä puhu mulle ja käännyttää kaikki ketä tunnen mua vastaan") tai vaikkapa pukeutumistyylin muuttamisesta ("Ai kauheeta mitä kaikki ajattelee").  Me vaan KUVITELLAAN et meistä ei muka olis johonkin. Ja mietitään skenaarioita mikä voi mennä mönkään.  Ja MITÄ MUUT ajattelee.  Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee? Säähän sen kroppas ja elämäsi kanssa olet 24h, ei kukaan muu. Arvostelijoita löytyy aina, hassuinta on se että ne on just niitä jotka rajottaa sitä omaa maailmaansa olemalla ymmärtämättömiä muiden valintoja kohtaan. Jos tää kirjotus kolahtaa, niin kehotan miettimään omien mielimörköjen lisäksi muiden mielipiteiden vaikutusta sun tekemisiin.  Ja unohtamaan ne muut, ne ei elä sun elämää eikä tee sua onnelliseksi. Sinä voit ainoastaan voittaa itsesi, mielesi ja tuottaa itsellesi onnellisuutta.  

Todellisuudessa en voi yhtään arvata mitä se henkilö sanoo mulle siellä luurin toisessa päässä. Tai ajattelee mun sanomasta. En voi tehdä muuta kun parhaani, mulle jokainen päivä on itsensä kehittämistä ja onnistujaksi tulemista. Ryhdy säkin onnistujaksi ja sano sille epäilevälle mielellesi että pitää turpansa kii. Lupaan, että ne äänet sun päässä ei oo totta. Ne on vaan sun egomielen höpöttelyä. 

Mark Twainin sanoin: 20 vuoden päästä tulet katumaan niitä juttuja enemmän mitä ET tehnyt, kun niitä juttuja mitä teit.  Ja Niken slouganin mukaan: Just DO IT! 

 

1391488_590544404326469_198149207_n.jpg