Onks aina pakko olla niin positiivinen? NOUP.

Kävin muutama viikko sitten tapaamassa ystävääni Mansessa, joka on pienen vauvan äiti. Käytiin tuttuun tapaan läpi kuulumisia ja keskusteltiin mun työhön liittyvästä positiivisuuden ideologiasta. Siis mistä? Eihän mulla oo mitään varsinaista yksittäistä ideologiaa, sovellan kaikkea mikä tuntuu toimivan ja hyvältä. En usko, että joku yksittäinen juttu toimisi joka ikiselle ihmisille aina. Kuten positiivisuus. Ei aina jaksa olla iloinen ja positiivinen, joskus haluun olla pienen hetken valittava ärrimörri. Tai itkeä. Se on vapauttavaa. Hyvä esimerkki juttujen toimivuudesta ja toimimattomuudesta eri ihmisille on ruokavalioasiat. Senkin suhteen on tullut kokeiltua yhtä sun toista. Se joka toimii toiselle, ei ole toiminut mulle. Esimerkiksi 3v karppaus oli viimenen virhe ihmiselle, joka kärsii kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Tulipahan kokeiltua. Ruokavalionkin suhteen on etsintä kesken. Mikä se ruokavalio on, millä mun kroppa toimii parhaiten? Entäpä mitkä "mielen manifestaatiot" pystyisin allekirjoittamaan täysin? En ole löytänyt vielä yhtään täydellistä, kummassakaan. Enkä usko että sellasia onkaan. Ne on yhdistelmiä hyvin toimivista jutuista.

NLP (neuro linguistic programming) on mielen muokkaamisen työkaluineen ollut mulle yksi erittäin tehokas itseni kehittämisen keino. Ja nyt kun valmennan muita ihmisiä, niin kokemusten perusteella näyttäisi toimivan myös muihin. NLP ei kuitenkaan ole ainoa toimiva juttu. Kuten sanoin, uskon yhdistelmiin. Käytän valmennuksissani kaikkea osaamistani elämäni varrelta NLP:n työkalujen lisäksi. Innostuin aikanaan NLP:stä niin kovasti, että kouluttauduin USAssa ja Englannissa lisensoiduksi NLP valmentajaksi. Ja mitä enemmän siitä opin, sitä enemmän tiedostan mitä en vielä osaa. Sama juttu elämässä, mitä enemmän tulee tietoa sitä enemmän tajuaa mitä ei tajua. Hassua, eikö vaan?! Ja ihanaa, ettei tuu koskaan valmiiks. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Ystäväni sanoi minulle, että tiedäkkö Kaisa ku välillä vaan ottaa ihan hulluna pannuun. Ilman mitään järkevää syytä. Sillon kuulemma tulee mieleen mun jutut ja yritys saada ajatukset ruotuun hokemalla "Ajattele positiivisesti, ajattele positiivisesti". Eihän se toimi. Aina. Ja miksi pitäiskään. Mun mielestä on ihan tosi ok, et välillä ÄRSYTTÄÄ tai VALITUTTAA ihan kunnolla. Parempi ottaa pikku itkupotkuraivarit kun jemmata tunteet syvälle kehoon. Joten pura se kiukku välillä, valita hetki ja anna niitten tunteiden tulla läpi! Vältä sivullisia ja asiaan liittymättömiä viattomia, kuten sun ystäviä, kumppania tai perhettä. Mee lenkkipolulle purkaan energia tai metsään huutaan. Luukuta autossa niin kovaa ettei kukaan kuule ku raivoot. Tai näe kun itket. Tai tee nämä kaikki sulle läheisen ihmisen seurassa, luvalla. Ja luota siihen että se puhdistaa.

Ja tiedosta samalla tämä. Kaikki mikä meitä ärsyttää, on vaan heijasteita meissä itsessämme asioista joiden kanssa emme ole sinut. Jos joku kerta pystyt pysähtyyn juuri ennen sitä tulivuoren purkausta, niin kysy itseltäsi: Mikä tässä asiassa mua todellisuudessa ärsyttää? Ja mistä johtuu haluni reagoida? Ja onko tää OIKEESTI mun reagoinnin arvoista? Yleensä ei ole. Haaste on siinä, että se kiukunpurkaus tulee ulos ennen kuin ehdit pysäyttään sen ja kelaan hetken. Voi myös käydä niin, että haudot sitä ärsytystä aikasi ja sitten se tulee ku tulivuoren purkaus sieltä. Voimalla ulos. Kun se olis voinut tulla pikku pihahduksina. Itke kun itkettää. Myös miehet. Deittailin kerran kundia, joka sano että se itki kerran teininä eikä oo sen jälkeen itkeny. Kun mää sitten itkin välillä sen seurassa, niin sehän ei sitä kestänyt. Koska se ei ollut käsitellyt itsessään sitä "heikkoa" pehmeämpää puolta. Ja eihän se juttu sitten kestäny, kun ei se kundi pystynyt kohtaan sitä puolta itsessään mun seurassa, minkä oli itseltään piilottanut. Sitä herkkää puolta. Todellinen vahvuus tulee siitä, että hyväksyy kaikki puolet itsessään. Myös ne, joista ei niin pidä. Vain hyväksymällä olevasi joskus heikko, voit olla vahva. Aidosti.

Mun ystävä huomasi kiukun nousevan pintaan ku rattaat ei edenny loskassa ja hän oli myöhässä tapaamisesta. Siinä jos kysyy noita kysymyksiä iteltään: Mikä mua tässä oikeesti ärsyttää? Loska. Okei. No siihen ei pysty vaikuttaan mitä taivaalta tulee. Asuinpaikkaan kyllä, muttei keliin. Miksi haluan reagoida? Onko sen ärsytyksen syy loska, vaunut, myöhästyminen? Mikä on todellinen syy ärsytykseen, veikkaan ettei se oo se loska. Ja viimesenä: onko tämä todella reagoinnin arvoista? Jälkikäteen ajateltuna koominen tilanne. Loska pilasi päiväni. Siinä mehevä otsikko iltapäivälehteen. Mut vielä koomisempaa on mun mielestä se, että TÄLLÄSILLÄ AIVOTUKSILLA JENGI VETELEE TUA KADUILLA. Mun ystävä sentään tajus pysähtyä siihen ajatukseen, että miten mua nyt näin ketuttaa. Yleensä me ei edes ymmärretä, kuinka luomme mieleemme negatiivisia tunnetiloja. Niihin voi liittyä sääntöjä kuten: tänään sataa=paska fiilis tai on pimeetä=mua masentaa. Sitten ihmetellään kun on niin surkeet fiilikset. Mennään duuniin ja tartutetaan sama fiilis myös muihin. Se on mun mielestä vastuutonta. Ja tarpeetonta. Sen takia valmennan NLP:tä, jotta mahdollisimman moni oppisi hallitsemaan tunnetilojaan. Ja voimaan PAREMMIN.

Vain sinä ja ainoastaan sinä vastaat omista tunnetiloistasi. Pura höyryt jos ei muu tunnu auttavan ja opeta mielellesi keinoja rakentavampaan dialogiin. Elämästä tulee rennompaa ja hauskempaa kun hallitset mieltäsi. Valitettavasti kukaan ei voi sitä tehdä puolestasi. Jos päätät aamuisin mielentilasi sään perusteella, niin suosittelen muuttoa etelään. Jos tuntuu siltä, ettet osaa itsenäisesti muokata pääsi dialogia ja hallita tunteitasi, niin autan sinua siinä 14.12.2013 Hyvän olon päivässä. Tervetuloa!