Muutoksesta

Muutos. 

Kiehtovaa kuinka monella tavalla me suhtaudutaan muutokseen. Osa muutoksista on leimattu pääsääntöisesti positiivisiksi, kuten naimisiinmeno, perheenlisäys tai vaikkapa uusi koti. Ne on yleensä suunniteltuja ja niihin liittyy yhteiskuntanormienkin puolesta positiivinen lataus. Positiivinen lataus tulee  kaiketi siitä, että ne on suunniteltuja, mielessä valmiiksi pureskeltuja ja niihin voidaan itse vaikuttaa. Positiiviseksi mielletty muutos on yleensä vaatinut jonkin tason toimintaa muutoksen aikaansaamiseksi. Oma osallistuminen ja tahto muutokselle ovat avaintekijöitä positiivisessa muutoksessa.

Sitten on ne muutokset, joita me ei ihan äkkiseltään osata ajatella positiiviksi. Sillon useimmiten on kyseessä tunne, että muutos on omien vaikutusmahdollisuuksia ulkopuolella ja se on saneltu jonkun muun kuin oman itsen toimesta.  Mietipä viimeisintä muutosta omassa elämässäsi, jota et itse päässyt suunnittelemaan vaan se tuli ikään kuin annettuna?  Mikä oli ensireaktio? Positiivinen vai "ei helvetti"? Ja kuinka kauan sulla meni asian sulatteluun? 

Hullunkurisinta tässä kaikessa on se, että elämähän ei ole muuta kuin yhtä jatkuvaa muutosta. Osa muutoksista on vauhdikkaampia ja toiset hitaampia.  Elämistä helpottaa pirusti, kun osaa suhtautua jatkuviin muutoksiin muillakin tavoin kuin puhtaalla kiukulla ja kirosanoilla. Muutos on tuntematon ja tuntematon on aluksi epämukavuusalueella. Kaikki tietää oman mukavuusalueensa.  Se on alue, joka on tuttu ja omasta mielestä ennakoitavissa oleva. Epämukavuusalueella olon tunnistaa siitä, että ainakaan aluksi siellä ei ole kuin kotonaan eikä asioista ole välttämättä hallinnan tunnetta. Mieti vaikka kun aloitit nykyisessä duunissasi, olit ihan kujalla aluksi ja aivot ylikierroksilla kaikesta uudesta informaatiosta. Meni hetki ennen kuin opit uudet jutut, tutustuit uusiin kollegoihin ja jonkin ajan kuluttua uudesta työpaikasta tuli osa mukavuusaluettasi. 

Kuka oli muuten syypää sille sun viimeisimmälle oman elämän negatiiviselle muutokselle?  Niin just. Joku muu. Ai että se Joku on kerkeevä tyyppi.  Sille "Jokulle" on ulkoistettu muitakin hommia kun sun elämän sotkeminen.  Joku soittaa naapuriin poliisit, Joku kerää roskat kadulta, Joku huolehtii että sullekin riittää eläkettä, Joku antaa sun puolesta rahaa Punaisen Ristin keräykseen ja joulupataan.  Noin vaan muutaman mainitakseni Jokun tehtävistä. Joku on varmaan miljonäärikin, koska sille on ulkoistettu niin mieletön määrä tehtäviä, että sen on pakko tienata hyvin. 

Joku tosiaan pani alulle idean sun elämään vaikuttavasta muutoksesta.  Se olit joko sinä tai Joku. Joskus on niin, että Joku tekee sun elämään vaikuttavia päätöksiä halusit tai et. Olennaista on se, syytätkö muutoksesta Jokua ja hakkaat päätäsi seinään? Vai voisiko olla rakentavaa miettiä mitä hyvää Jokun alulle panemasta muutoksesta vois olla sulle? Se on ihan ok olla epämukavuusalueella. Steve Jobs antoi aikoinaan mun mielestä loistavan neuvon Stanfordin yliopistosta valmistuville opiskelijoille: "You can only connect the dots afterwards." Niin just. Mitäs jos antaisit aikaa sille negatiiviselta tuntuvalle muutokselle ja miettisit mitä hyvää se voi juuri sun elämään tuoda?  Koska ilman kristallipalloo et voi tässä läpileikatussa hetkessä tietää mitä muutos tuo elämääsi. Ainoa asia mihin voit loppupeleissä vaikuttaa elämän jatkuvassa muutoksessa on ASENTEESI.  Onko se muutoksesta positiivisuutta hakeva vai uuden tilanteen heti alkutekijöissään tuomitseva?  Onko asenne kärsivällinen vai mulle tänne kaikki heti? You choose :) 

IMG_3797.PNG