Unelmista ja egon ohjauksesta

Onko sulla unelmia? Mulla on, MONTA! Itse asiassa ne ei ole unelmia, vaan asioita jotka tulee toteutumaan. Aikataulua en tiedä, ne kuitenkin tapahtuu tavalla tai toisella. Olen koodannut mun aivot asentoon, jossa mikään ei ole mahdotonta. Voin toteuttaa ja tehdä ihan mitä haluan. Oon huomannu valmennuksissani, että unelmia löytyy kaikilta muttei välttämättä aitoa uskoa niiden toteutumiseen. Listataan asioita, joita olisi kiva olla elämässä tulevaisuudessa muttei kuitenkaan aidosti uskota niiden toteutumismahdollisuuteen. Newsflash people, juuri siksi ne ei tuu toteutuun! Jos sää et itse usko omiin unelmiisi, niin tuleeko kuvioon joku unelmakeiju joka toteuttaa ne sun puolesta? Ehkä, ehkä ei.

Mua hämmentää kun mietin aiempaa itseäni, ajelehdin vuosia elämäntilanteista ja duuneista toiseen. Oliko ne asettamani unelmat mun vai mun vanhempien? Olin tuuliajolla, jossa luotin tuulenpuuskien vievät mut uuteen parempaan paikkaan. Joskus niin kävi ja toisinaan ei. En usko sattumaan, joten kaikissa tuuliajopaikoista sain paljon oppeja tulevaan. Jatkossa olen kuitenkin päättänyt itse päättää mihin vien tätä laivaa nimeltä Kaisa. Tiedän mitä haluan, joten teen määrätietoisesti töitä päästäkseni maaliin. Ootko sää tuuliajolla vai onko sulla suunta, johon AIDOSTI uskot? Pysähdy hetkeksi ja mieti mitä ne jutut on, mitä oikeasti haluat. Unohda tekosyyt ja mielen luomat esteet, ne on vain ja ainoastaan sun mielen luomia haasteita. Kenties suurin juttu on se, että vapaudut mielesi luomasta esteiden muurista ja tajuat, että itseasiassa kaikki on mahdollista! Mitä MINÄ haluan, ilman rajoitteita?

Veikkaan sun päässä olevan äänen juuri äsken jutelleen sulle. Se kenties kertoi kuinka joku asia on mahdotonta sulle edes unelmoitavaksi, koska blaaa blaaa blaaa. Se ääni on älyttömän taitava keksiin tekosyitä ja selityksiä. Kenen se ääni siellä sun päässä on? Onko se sun oma, asuuko sun päässä joku vieras otus vai voisko se olla sun ego? Hmmm. Mä uskon, että se on ego. Mun päässä ego (aka Carlos) juttelee aina silloin tällöin edelleen. Ennen Carlos jutteli mulle piiskaten ja armottomasti kritisoiden. Sen jatkuva kommentointi mun elämän tapahtumista oli varmaan joskus ihan hyödyllistäkin, monta kertaa se vaan aiheutti paskan olon. En olisi varmaankaan saavuttanut niin kivuttomasti erilaisia virstanpylväitä omassa elämässäni ilman Carloksen piiskaavaa kritiikkiä. Se sai mut yrittään aina vaan enemmän ja paremmin. Kääntöpuolena oli se, että minkään unelman toteutuminen ei toteutumishetkellä enää tuntunut miltään. Carloksella kun oli jälleen uusia virstanpylväitä mulle jo valmiina, joita kohden oli lähdettävä sykkimään välittömästi. Millanen tyyppi se sun ego on? MITEN se sulle juttelee? Onko se kannustava, piiskaava tai armottomasti kritisoiva? Mieti kun kuuntelet sen tyypin juttuja 24/7. Sillä on merkitystä kuinka annat sen jutella itsellesi. Nimesin äänen mun päässä Carlokseksi, sillä egon valta väheni kun ääni muuttui seksikkääksi latinomieheksi. Esimerkiksi kun Carlos yrittää kommentoida mun ulkonäköä, niin "Näytät hampilta." ei vaan oo niin uskottava kun se tulee möreellä latinoaksentilla. Kokeileppa itse a) kuunnella millanen se ääni sun päässä on, b) hahmota miten ja mitä sulle puhutaan ja c) voisiko sen äänen muuttaa vaikka teletapeiksi? Tiivi-Taavin ja Carloksen kanssa elämää ei vaan pysty ottaan enään niin vakavasti, koska se mun egon piiskuripalaute ei yksinkertaisesti kuulosta samalta. 

Haluan myös muistuttaa siitä, että vaikka unelmat on tärkeitä niin vielä tärkeämpää on elää tässä hetkessä. Tässä hetkessä, JUURI NYT. Kaikki huolet ja murheet ovat joko eilisessä tai huomisessa. On tärkeää tietää mihin on menossa, eläen kuitenkin täysillä juuri kyseisissä sekunneissa missä kaikki taika tapahtuu. Muuten voi käydä niin kuin mulle aiemmin, taianomaisen unelman toteutumishetken ollessa käsillä en olekaan enää siinä hetkessä vaan aivot on jo tulevaisuudessa. Lopputuloksena oli, että saavutukset eivät tuntuneet miltään. Onneksi opin arvostamaan hetkeä ja hetkiä, pysähtymään ja hengittämään. Määritin itselleni suunnan ja etenen määrätietoisesti kohti omia unelmiani. Viimeksi kun saavutin yhden unelmistani, oman yrityksen perustamisen, pysähdyin juomaan pullollisen shampanjaa. Ja itkin. Koska olin vaan niin onnellinen juuri siinä hetkessä tietämättä mitään tulevasta ja murehtimatta mennyttä. Kiitin itseäni kaikesta siitä mitä olin tehnyt päästäkseni siihen pisteeseen ja kun pullo oli juotu, määritin itselleni milloin olen seuraavan kerran ansainnut itselleni Moët & Chandonin <3    

IMG_3667.PNG