Ei se vaihtamalla välttämättä parane

Monet meistä miettivät tyytyväisyyttään tässä hetkessä omaan elämään.  Vapaa-aika osataan järjestää melko hyvin itseä miellyttäväksi ja onnellisuutta tuottavaksi, mutta työhön suhtautuminen saattaa olla ristiriitaisempaa.  Aletaan miettimään missä mättää.  Se on se duuni joka rassaa tai se partneri, joka ei vastaakaan enää sitä mielikuvaa mikä rakkauden ensi huumassa oli.  Hmmm.  Liian monesta tuutista tulee tarinoita (kuten omani aiemmassa blogipoustauksessa), että heittäytyminen pois oravanpyörästä toi onnellisuutta ja vapautta.  Joillekin se toimii ja hyvä niin.  Ei kuitenkaan kaikille.  Päätös heittäytyä universumin armoille ei välttämättä aina ole paras ratkaisu.     

Ensimmäinen mieleen tuleva ratkaisu ahdistavaan tai ei enää hyvää fiilistä tuottavaan duuniin on työpaikan vaihto.  Sitä usein kelataan ensimmäisenä.  Käydään läpi ajatusprosessi, että olenko valmis työpaikanvaihdolle.  Voinko mää nyt tästä lähtee ja päästää irti tästä kaikesta.  Siinä sitten tuskaillaan vaikkapa vuosi ja lopulta ollaan henkisesti valmiita muutokselle.  Aletaan selaan mol.fi:tä ja ruvetaan väsään hakemuksia.  Sitten se uus duuni löytyy ja fiilis on taas kohdillaan sen puoli vuotta, ehkä vuoden.  Ja sitten: SAMA TOISTUU.  Taas on paska fiilis ja taas se johtuu siitä työpaikasta...   

No huhheijaa.  Sitten kenties vaihdetaan taas.  Tolla periaatteella munkin CV:ssä on parin vuoden välein uusia "parempia" duuneja.  Jotkut kutsuu sitä urakehitykseksi. Haluun tuoda erilaisen ajatuksen kehiin: mitäs jos se ei olekaan SE DUUNI joka on perseestä vaan sun suhtautuminen siihen duuniin?  Vähän niinku ettei elämässä voi koskaan tulla onnelliseksi ulkoisten tekijöiden avulla, se onnellisuuden tila on löydettävä sisältä.  Mitäs jos se sun duuni on ihan jees, mutta oma henkinen tila estää olemasta onnellinen siinä?  Syyttämällä pelkästään työnkuvaa tai työympäristöä sama kaava työhön kyllästymiseen odottaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä uudessa duunissakin.  Oma tapa stressata, ottaa liikaa vastuuta, kykenemättömyys hallita omia tunnetiloja ja henkinen vallominen ongelmissa seuraavat seuraavaankin duuniin.  Jos kuulut duuninvaihtoa miettivään porukkaan, kysy itseltäsi mitä MINÄ voisin tehdä ollakseni onnellisempi tässä työssä?  Mitä voisin lisätä ja mitä voisin vähentää? Olenko vain päättänyt suhtautua negatiivisesti tähän duuniin, voisinko muuttaa ajatteluani? Mitä kaikkia hyviä tunnetiloja tämä työ tuottaa?  Kannustan jumppaamaan ensin itseä ja sitten vasta vaihtamaan olosuhteita.  Olosuhteita voi muuttaa loputtomiin olla olematta koskaan tyytyväinen.  Onnellisuutta voi etsiä maailman ääristä löytäen sen kotisohvalta. Koska onnellisuus on sisäinen tila, ei ulkoinen olosuhde.     

Ennen kuin kukaan vaihtaa mitään olosuhdetta elämässään, on se sitten parisuhde tai duuni, toivoisin että leikitellään ajatuksella omista unelmista.  Mitä se "joku muu" juttu sitten voisi olla mitä kohti seuraavaksi mennään?  Kannustan miettimään oman elämän unelmia.  Mitä haluat oikeasti tehdä isona tai mitä haluat ihmissuhteelta jatkossa?  Jos et tiedä mitä haluat, miten ajattelit saada sen?  Kirkasta unelmasi ja lähde sitä kautta tavoittelemaan uudenlaista elämää.  Jos tavoitteesi on vain päästä pois nykytilasta, se nousee usein pelosta.  Pelosta nousevat tavoitteet eivät palvele. Sen sijaan aseta tavoitteesi kohti jotain positiivista.  Määritä mikä on haluamasi tila, ei se mistä haluat pois.  Koska jos haluat vaan jostain pois, sulla ei ole hajuakaan välttämättä mitä haluat tilalle. Ja niimpä löydät itsesi jälleen siitä paskasta duunista. Tai parisuhteesta.     

Omistan tän poustauksen Manseen, you know who you are :D