"You can only connect the dots afterwards" - Steve Jobs

Steve Jobs piti ensimmäisestä syövästä selvittyään puheen Stanfordin yliopistosta valmistuville nuorille. Mieletön puhe olikin. Tuossa puheessa on paljon mua puhuttelevia juttuja. Haluan kirjoittaa aiheesta, jonka muistan puheesta parhaiten: siitä kuinka monien asioiden todellinen pointti selviää meille vasta jälkikäteen. Hän totesi: "You can only connect the dots afterwards". Elämän turbulenssissa ei kaikelta tunnekohinaltaan välttämättä näe aina isoa kuvaa. Ei muista kuinka elämä on kantanut kenties paljon vaikeampinakin hetkinä tai mistä kaikesta on jo onnistunut elämässä voittajana selviämään. Siinä hetkessä haasteet saattavat tuntua ylivoimaisilta tai pään sisäinen dialogi on yhtä negailua. Koska haluan sunkin oivaltavan miten elämä näyttäytyy meille opetuksia ja erilaisina polkuina katsottaessa tapahtumia jälkikäteen, ajattelin jakaa muutaman omassa elämässäni kokeman jälkioivalluksen. 

Aloitetaan teinivuosista. Hain aikoinaan opiskelemaan Tampereella erääseen hikipinkolukioon, mutta vajaalla 8,5 keskiarvolla en päässyt sisään. Keskiarvoraja oli muistaakseni 8,6. Sen sijaan pääsin kakkosvaihtoehtooni Sammon urheilulukioon pelaamaan korista. Se osoittautui oikein hyväksi vaihtoehdoksi, aamureenit oli 3 kertaa viikossa ja kukaan ei ihmetellyt verkkareissa kouluun tuloa. Muistellen lukioaikojani, mulla olis todellakin hajonnut pää jos olis pitänyt keskittyä pelkästään arvosanoihin. Lukion tokalla halusin lähteä vaihtoon erään vaihto-oppilasjärjestön kautta ja se toteutuikin. Luulin joutuvani keskelle jotain Nebraskan maissipeltoja, mutta amerikkalaisten koriskytköksien kautta löysinkin itseni Floridasta. Otin ardee ja hikoilin vuoden. Ei huono! Pelasin siellä paikallisen koulun joukkueessa korista ja opin vääntään jenkkiaksenttia. Kyseiseen perheeseen en olisi ikinä päätynyt, ellen olisi pelannut korista. Nimittäin jenkkisiskoni pelasi myös koulun joukkueessa ja isäntäperhe valikoitui sillä perusteella. Kolmannella luokalla aloitetulla korisharrastuksella oli siis pointti tässä kohtaa.

Kieltäydyin jenkkivuoden jälkeen koripallostipendistä, jonka olisin saanut jos olisin lupautunut pelaamaan korista tietyssä yliopistossa jenkeissä. Sen sijaan päädyin Suomeen opiskelemaan kauppatieteitä Tampereelle. Ensimmäisellä hakukerralla en päässyt Vaasan yliopistoon. En tajua edes miksi olisin sinne halunnut. Ei sillä että Vaasassa olisi mitään vikaa, mutta jos voit opiskella kotikaupungissasi niin miksi muuttaa monen tunnin junamatkan päähän. Luin pääsykoekirjat ensimmäisellä hakukerralla about kerran ja tiesin koko ajan, etten tule pääsemään niin vähäisellä lukemisella sisään. Haaveilinkin välivuodesta. No työntäyteinen välivuosihan sieltä seurasi, kuten oli tilattu. Soitin silloisen joukkuekaverini isälle, joka oli töissä eräässä asuntoja välittävässä firmassa. Kerroin, että mää voisin tulla sinne sulle töihin. Jälleen kiitos koripallolle, sain paikan. Tuona välivuotena sain rahaa, asiakaspalvelukokemusta, mun kaverit sai kämpät kyseisen firman kautta ja suurimpana juttuna bongasin itselleni täydellisen boksin ensiasunnoksi. Muutin pois kotoa omilleni työnantajafirman asuntoon. 

Olin sekaantunut politiikkaan jo 17 vuotiaana ja kyseinen kiinnostus jatkui vielä yliopistoaikoinakin. Olin yliopiston opiskelijoiden etuja ajavassa ja valvovassa edustajistossa ja ennen valmistumistani toimin edustajiston puheenjohtajana. Poliittinen harrastus opiskeluaikoina avasi oven paikallisen yhdistyksen poliittisena sihteerinä, jossa näin ja opin miten nuorisojärjestöä vedetään. Opin myös, millaista on politiikan teko vaaleissa ja kulisseissa.  Jättäydyin pois 25sena ja en sittemmin ole kaivannut takaisin. Maybe some day tuostakin kokemuksesta on vielä hyötyä. 

"Sattumalta" ystäväni kertoi vuosia myöhemmin graduryhmässä erään ison finanssifirman hakevan esimiesvalmennettavia ja hakuaika oli päättymässä seuraavana päivänä. Laitoin huvikseni hakemuksen 1000 muun hakijan tavoin. 4kk myöhemmin aloitin firmassa, jossa työskentelin seuraavat 6 vuotta. Olin aiempina opiskelukesinä eksynyt Pohjolaan, jonka OP yhtäkkiä osti. Noista kesätöistä vakuutusyhtiössä saattoi olla jotain etua hakuprosessissa, jossa haettiin tulevaisuuden tekijöitä ymmärtämään niin finanssi- kuin vakuutusbisnestä. Muistan kilpailleeni kesäduunista jonkun kundin kanssa. Korvaustiimin esimies antoi myös muiden tiimiläisten osallistua kesätyöntekijän valintaan ja sain paikan kuulemma sillä perusteella, että mun uskottiin arkistoivan papereita tottelevaisemmin kuin se kundi. Seuraavina kesinä hommasin samaan duuniin myös pari kaveriani. Tiätty! Esimiesvalmennusohjelman alettua sain ensimmäisen työkomennukseni Vammalaan, nykyiseen Sastamalaan. Tein töitä pankissa ja opettelin perusasioita. Oppeja vähättelemättä suurin lahja tuosta ajasta oli uusi ystävä, jonka kanssa teimme kaikenlaista hauskaa seuraavan 5 vuoden aikana. Seuraava työkomennus oli Helsingissä vannottuani koko ikäni, että Helsinki on viimeinen paikka missä haluan asua. Seitsemän vuotta on kulunut tässä kyläpahasessa ja nyt vannon ainoan muuttosuunnan olevan Amerikkaan. Katotaan missä kohtaa ne tajuaa antaa mulle green cardin ja pääsen toteuttamaan unelmiani isolla kirkolla. 

Aikakausi finanssibisneksessä sai päätöksen pari vuotta sitten. Tehtyäni töitä esimiesvalmennettavana, asiantuntijana ja esimiehenä totesin polun siltä erää olevan nähty. Hyppäsin tuntemattomaan. Otin 3kk virkavapaata enkä koskaan palannut. Elin sumussa 10kk enkä tiennyt mihin suuntaan haluan lähteä seuraavaksi. Tuosta pääosin ulkomailla vietetystä ajasta syntyi oma yritykseni, jossa työskentelen tälläkin hetkellä. Etäisyyden ottaminen kaikkeen tuttuun mahdollisti out the box-ajattelua. En tiedä mihin reilun vuoden aikana saamani kokemukset ja opetukset yrittäjänä johtavat. Tiedän, että olen joutunut luopumaan monesta aiemmin itsestään selvänä pitämästäni asiasta. Vaihtamaan perspektiiviä. Kokemaan kipeitä ja vaikeita hetkiä monesti. Kokemaan myös onnistumisia, vapautta ja lukemattomia ilon hetkiä. Toistaiseksi tiedän oppineeni ainakin irroittautumaan väkisin vääntämisestä, vääriltä tuntuvien asioiden tekemisestä, rahan perässä juoksemisesta, itseni arvottamisesta rahan tai vallan kautta, itseeni uskomisen voimasta ja monesta muusta. Olen oppinut niin monta asiaa itsestäni, että niiden laskeminen olisi kenties mahdotonta. Ja en edes mieti vielä tässä kohtaa asioita, joita olen oppinut ympärilläni olevista ihmisistä tehdessäni matkaa polulla, joka on uusi ja tuntematon. 

Kaikkia tietenkin kiinnostaa kaikkiin näihin vuosiin mahtuneet ihmissuhdekoukerot, niistä pitäisi kirjottaa oma poustinsa. Jätetään se osio kuitenkin tässä kohtaa vielä rauhaan, totean elämässäni olleista ihmisistä vain seuraavaa. Jokainen parisuhteeni on opettanut mulle asioita itsestäni ja parisuhteelta odottamistani asioista valtavan paljon. Moni meistä tarvitsee peilejä itselleen kehittyäkseen ihmisenä, paras peilaus tapahtuu parisuhteessa. Toiset tarvitsevat enemmän ja erilaisia peilejä, toiset taas vähemmän. Itse olen jostain syystä kaivannut ulkoista peilaamista itsestäni melko maltillisesti, joka on helpottanut sydämeni saamia iskuja. Ne iskut mitä sydän on saanut, ovat kuitenkin olleet erinomaisia opettajia itselleni itsestäni. Olen niistä kiitollinen sen sijaan, että kokisin katumusta tai kantaisin kaunaa. Koska aidosti heijastamme muissa ihmisissä vain itseämme, joten jos elämässäsi on ollut vain kusipäitä, niin kysypä itseltäsi mikä puoli sinussa itsessäsi niitä vetää puoleensa. On myös olemassa sanonta, että olet sellainen kuin 5 läheisintä ihmisistäsi on. Joten kannattaa valita tarkkaan kenen kanssa aikaansa viettää! 

Lopuksi haluan vielä korostaa mielen ja sitä kautta tahdon voimaa. Olin valmis lähtemään vaihto-oppilaaksi ja pääsin. Halusin siistin sisäduunin välivuodeksi ja sain sen. Halusin opiskelupaikan kotikaupungissani ja sain sen. Halusin oman alan töihin ja pääsin. Halusin toimia tiimin vetäjänä urallani ja saavutin sen. Vuosia toivon olevani joku päivä yrittäjä, mutten tiennyt millä alalla. Halusin inspiroivan työn, jota voin tehdä täydellä sydämellä. Teen sitä nyt, yrittäjänä. Kun katson näitä omassa historiassani toteutuneita asioita, en pysty uskomaan miksen voisi saavuttaa asioita joista nyt haaveilen. Nuo kaikki aiemmin jo toteutuneet jutut ovat tuntuneet isoilta aikoinaan, eivät kuitenkaan koskaan saavuttamattomilta. Haluan auttaa ihmisiä olemaan parhaita versioita itsestään ja ansaita riittävästi tekemällä työtä jota rakastan. Haluan asua Jenkeissä ainakin 3kk vuodesta ja kasvattaa kaksikielisiä lapsia. Haluan elää terveellisesti ja voida erinomaisesti. Haluan, että mun viesti tavoittaa maksimaalisen määrän ihmisiä. Haluan olla tunnettu mielenvalmentaja. Kuten Jobs puheessaan sanoo, jatka etsimistä niin kauan kunnes löydät työn jota rakastat. Seuraa fiilistä, tiedät kun SE työ on löytynyt. Ja tiedän omani löytyneen, vaikka nuo haaveilemani asiat tuntuvat tästä kohdasta käsin katsottuna kaukaisilta. MUTTA koska kaikki aiemminkin asettamani unelmat ovat toteutuneet, en epäile hetkeäkään eikö niin kävisi myös näiden kohdalla.

Mistä sä haaveilet? Kun tarkastelet aiemmin haluamiasi asioita, niin ovatko ne toteutuneet? Siis ne jutut, joihin olet aidosti uskonut ja joihin sinun on ollut itse mahdollisuus vaikuttaa? Mikään juttu ei ole mahdoton saavuttaa, jos todella haluat sitä. Haaveet ja unelmat toimivat viitoittajina elämässämme, ohjaten meitä erilaisissa tienristeyksissä kohti haluamaamme suuntaa. Jos et tiedä mihin päin olet menossa, niin miten ajattelit ikinä päästä perille? 

Kiitos kun maltoit lukea tähän saakka. Pyydän sinua pohtimaan omassa elämässäsi, mitkä kaikki jutut ovatkaan johtaneet erilaisiin kokemuksiin. Kaikki eivät varmasti ole positiivisia, mutta onnellisuusflowssa harvoin saa yhtään mitään oppeja. Oppi ja oivallus yleensä tulee kantapään kautta, joskus kyseessä saattaa olla kunnon vereslihalla oleva rakko! Elämän pituisella matkalla yksittäiset hiertymät eli tapahtumat ovat kuitenkin useimmiten pieruja Saharassa, joten niihin kannattaa myös suhtautua ennemmin seitinohuesti kuin lyijynraskaasti. Can you connect your dots? 

For your success, Kaisa 

Ps. Tsekkaa Jobsin puhe alla olevasta videosta, ellet ole sitä vielä nähnyt!