Läsnäolon voimasta

Läsnäolon opettelu on ollut yksi eniten omaa elämänlaatuani parantanut "juttu" aikoinaan. Meillä ei ole muita hetkiä kuin tämä hetki, mihin voimme vaikuttaa. Kello ja kalenteri ovat ihmismielen keksintöjä, eivät ne ole totta. Ne toimivat hyvinä suunnittelun työkaluina, mutta mielessä ja universumissa ei ole olemassa meidän käsittämää aikakäsitystä. Aika on illuusio. Sempä takia on tärkeää osata elää aidosti tässä hetkessä, jokaisella solulla ja hengenvedolla. Jos mielesi on jatkuvasti jossain muualla kuin tässä ja nyt, miten voisit kokea kaikkea sitä upeutta mitä tapahtuu juuri nyt? Usein mm. tunnekokemukset mitä käymme mielessämme läpi ovat jossain muussa hetkessä kuin tässä. Kelataan menneitä ikäviä/ihania kokemuksia tai toivotaan/pelätään tulevia hetkiä. Haluan oivalluttaa sinua olemaan enemmän läsnä ja tuntemaan onnellisuutta nimenomaan tästä hetkestä käsin.

Muistan kun olin henkisesti kovilla vuosia sitten ensimmäisessä esimiestehtävässäni 20 henkilön tiimissä. Mut oli palkattu rakentamaan organisaatio uudelleen isojen muutosten jälkeen ja hommaa riitti. Bisnespuoli ja järjestäytyminen oli helppoja, haasteet nousi lähinnä henkiseltä puolelta. Mun oli opeteltava kohtaamaan ja käsittelemään negatiivisuutta, joka nousi ihmisten mieliin muutoksen kourissa. Ei tiedetty mitä uusi tilanne toisi tullessaan, joten siihen reagoitiin pelolla. Pelko näyttäytyi negatiivisuutena. En ollut hyväksynyt negatiivisuutta itsessäni, joten se löi kasvoille joka kerta ilmestyessään keskusteluihin. Jossain kohtaa olin siinä jamassa, että näin punasta mielessäni välittömästi kun joku avasi suunsa ja valitti. Muistan kerran, kun sain kimpaantuneen tiimiläisen vihat niskaani tiimipalaverissa. Itseäni raivostutti siinä kohtaa niin paljon, että kuulin vain veren kuohunnan korvissani. Kynä tärisi kädessä, mut oli pakko pitää pokka. Sen sijaan, että olisin sanonut mitä oikeasti ajattelin, kykenin olemaan asiallinen. Ottamaan etäisyyden tilanteeseen ja hengittämään. Tiimipalaverin jälkeinen kahdenkeskinen keskustelu oli varmaan esimiesurani yksi parhaimpia. Ja väitän, että rakentava suhtautumiseni keskustelussa oli ainakin osittain läsnäolon opettelun ansiota. Pystyin olemaan rauhallinen, objektiivinen ja läsnä toisen pahassa olossa. Muistan myös sen, kun mun oli kuunneltava voimaannuttavia biisejä ennen töihin menoa. Niiden avulla nostin oman fiilikseni korkealle, jotta kestin päivät paremmin. Kaikessa siinä paskassa vellomisessa heräsin ajatukseen, että jotain pitää tehdä. MUN pitää alkaa tekemään itselleni jotain, joka auttaa mua nousemaan henkisesti vahvempaan tilaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Aloitin opettelemaan läsnäoloa.

No mitä se läsnäolo oikeesti tarkoittaa? Luulempa sen tarkoittavan hieman eri asiaa jokaiselle meistä, perusperiaatteet ovat kuitenkin yhteisiä. Voin kertoa vain sen, miten itse olen läsnäoloa opetellut ja miten sen koen. Mulle läsnäolo on sitä, että mun mieli on tässä hetkessä. Se ei silloin vaella eilisessä tai huomisessa. Kaikki huolet ja murheet on joko menneessä tai tulevassa. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Läsnäolo on sitä, kun tunnen mieleni lisäksi kehoni olevan täysin läsnä. Hyvä esimerkki tämän tyyppisestä kokemuksesta on rankan hot joogatunnin jälkeen. Onnistunut joogaharjoitus edellyttää mielen läsnäoloa jokaisessa liikkeessä. Jos mietin samalla kauppalistaa tai bisneksiä, niin joogaaminen ei onnistu. Ajatusten on oltava läsnä. Mutta AHHHH se tunne kun harjoitus on ohi: makaat joogamatolla selälläsi hiestä märkänä rauhoittavan musiikin soidessa, tunnet kehosi rasittuneen kaikista lihaksista ja mielesi on täysin läsnä. Luulempa monen urheilulajin tuottavan tämän saman "euforian" kokemuksen. Mieli on täysin mukana siinä asiassa, mitä teet juuri sillä hetkellä. Tuleeko se euforia siitä, että silloin mieli ei jaksa ajatella yhtään mitään? Se ajatusten tyhjyys, tiedät varmaan mitä tarkoitan? Toinen tälläinen mieltä "tyhjentävä" harrastus on itselleni kutominen tai virkkaaminen. Tai se voi olla vaikkapa puutarhanhoito tai mikä vaan juttu, mihin paneudut kaikella kapasiteetillasi. Mikä se on omalla kohdallasi? Kuinka usein teet jotain, mikä keskittää huomiosi vain ja ainoastaan siihen asiaan? Se on yhtä lailla läsnäoloa kuin meditaatiokin!

Alunperin opettelin läsnäoloa hiljentymisharjoitusten avulla. Joillekin se on meditaatiota, toiselle hiljentymistä, kolmannelle kääntymistä sisään päin. Se negatiivisuus joka siellä töissä söi mua, oli käsiteltävä jotenkin. Minun oli opeteltava hyväksymään omassa itsessäni oleva negatiivisuus. Sillä meissä kaikissa on kaikkien ominaisuuksien molemmat puolet, kuten mulla on positiivisuus ja negatiivisuus. Haasteenani tuohon aikaan oli, etten ollut hyväksynyt negatiivista puolta itsessäni. Intuitioni ohjasi aloittamaan hiljentymisharjoitukset, joiden avulla pystyin tarkastelemaan sisintäni tarkemmin. Aloittaessani makkarin lattialla risti-istunnassa sänkyyn nojaten, mun pisin aika siinä hiljaisuudessa oli varmaan 2 minuuttia. Niin vaikeaa se oli aluksi.  Silloin tuntui, että en yksinkertaisesti pysty olemaan aloillani sen pidempään kuunnellen omaa mieltäni. Nykyään hiljentyminen on säännöllinen osa elämääni. Mitä lujempaa menee, sitä enemmän tarvitsen sitä lyhyttä hetkeä ennen nukkumaan menoa mieleni hiljentämiseksi. Joku tykkää hiljentyä aamulla, toinen keskellä päivää ja kolmas illalla. Ajankohdalla ei ole väliä. Olen itse valinnut hetken ennen nukkumaan menoa, sillä hiljentymisharjoituksen rauhoittaessa mielen on ihana siirtyä siitä suoraan unten maille. 

No miten sinä voit aloittaa harjoittamaan mielen hiljentämistä ja miksi?  Se, kuinka läsnä osaat olla omassa elämässäsi on suurimpia omaan (ja ympärilläsi olevien ihmisten) elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä. Onnellisuus ei tule ulkoa kuten olen moneen otteeseen kirjoittanut, se sinun on löydettävä sisältäsi. Jos mielesi ei osaa olla läsnä, et osaa nauttia upeista hetkistä mitä elämä sinulle tarjoaa. Mieli yleensä juoksuttaa päivät ja yöt niin paljon turhaa "ajatusvirtaa", että hetken hiljentyminen tekee ihmeitä. Se tunne, kun olet vain. Ilman mitään tarvetta ajatella, suorittaa tai tehdä yhtikäs mitään muuta kuin olla. Mulle tulee mieleen omat valmistujaisjuhlani kauppakorkeakoulusta. 5 vuotta olin odottanut sitä päivää, kun olen valmis kauppatieteiden maisteri. Kun se päivä sitten koitti, se ei tuntunut yhtään miltään. Mieli kelas jo asioita, joita mun pitäisi saavuttaa seuraavan 2 vuoden aikana. Mielessä juoksi pelkästään asioita, joita en vielä ollut saavuttanut. En todellakaan ollut läsnä enkä osannut nauttia hetkestä. HUOH. 

Jos mielen hiljentäminen resonoi, niin keräsin tähän muutamia yleispäteviä ohjeita päästäksesi alkuun. Jokaisen polku kohti sisäistä rauhaa on uniikki, joten älä vertaile tässäkään itseäsi muihin. Suosittelen kokeilemaan esimerkiksi 2 viikon ajan joka päivä, niin huomaat miten hiljentyminen vaikuttaa omaan arkeeesi. Hiljentymistä voi harjoittaa esim näin:   

1. Valitse rauhallinen paikka ja tila, jossa saat olla ilman keskeytyksiä omassa rauhassa

2. Istu selkäranka suorassa tuolilla, risti-istunnassa lattialla tai miten vain itsellesi mukavasti. Älä makaa, koska nukahdat (ellei se ole itse tarkoitus hiljentyessäsi)

3. Kiinnitä huomiosi vain ja ainoastaan hengitykseesi. Hengitä nenän kautta sisään ja ulos. Aloittaessasi voit syvähengittää 5-10 kertaa nenän kautta sisään ja puhaltaa suun kautta ulos. 

4. Ole paikoillasi ja hengitä. Ajatuksia menee ja ajatuksia tulee. Anna niiden olla kuin pilviä, jotka liikkuvat mielesi ohi. Älä jää kiinni niihin äläkä ala solvaamaan itseäsi ajatuksista. Ne on ihan ok. Koska et ole intialainen joogi, niin et pääse mihinkään nirvanaan heti. Edes sekunttien pituiset "tyhjät" hetket päässäsi ovat saavutuksia, joten ole lempeä itsellesi :)

5. Istu paikoillasi sen aikaa kuin hyvältä tuntuu. Kun olet saanut mielenrauhan, voit lopettaa (tai kun jalkasi ovat niin puutuneet, että on pakko liikkua). Ajan myötä huomaat pystyväsi olemaan pidempään rauhoittumisen tilassa.

Ei muuta kun testaamaan! Kuten tulet huomaamaan, kyse ei ole ydinfysiikasta tai jostain mihin et pystyisi. Mitä enemmän mielesi vastustelee, sitä enemmän todennäköisesti tarvitset hiljentymisharjoituksia. Jos haluat mukaan opettelemaan syvällisemmin läsnäoloa, tule mukaan Läsnäolon voima-pienryhmääni. Seuraava alkaa 3.3.2014 tätä kirjoittaessani, muuten kts. Tapahtumista milloin seuraava kurssi alkaa.  

Läsnäolevampaa arkea, lempeyttä ja rakkauden aaltoja harjoituksiin! 

For your success, Kaisa