Oot just oikeessa vaiheessa ja teet just oikeita asioita

Sain eilen jälleen loistavan inspiraation jutellessani ystäväni kanssa henkisestä kehityksestä ja siitä, kuinka kaikki tavat tehdä asioita eivät ole oikein kaikille. Jokaisen pitää löytää se oma toimiva tapa ja kuunnella mikä itsestä tuntuu oikealta.

Lähdetään liikkeelle ajatuksesta, että oletko joskus testannut ruokavaliota, joka oli täydellinen ystävällesi, muttei sinulle? Entäpä oletko yrittänyt tehdä ja toteuttaa asioita elämässäsi kuten lähipiiristä neuvotaan, ajautuen vain suurempaan ahdinkoon?  Oletko lukenut kirjan, jota ystävä suositteli, mutta itse et saanut sen erinomaisuudesta kiinni? Mietin eilen miksi monien seuraamieni jenkkivalmentajien opit eivät tunnu pätevän omaan elämääni. Esimerkkinä sellainen, että ajatellaan kovan pinnistelyn ja raskaan työn raatamisen tuovan menestyksen jossain kohtaa. Pitää antaa kaikkensa ja veresnahkansa omalle työlleen, jotta voisi menestyä. Mitäs jos omaan tekemiseen laitetut tunnit eivät korreloikaan tuloksia tai rahaa? Mitä jos haluttuja tuloksia voi saada muutaman tunnin työskentelyllä, kun jollekin toiselle samoihin tuloksiin pääseminen vie 10 kertaisen ajan? Tajuan tässä samalla tätä kirjoittaessani, miksi osa mun asiakkaista raportoi meditoinnin olevan ylivoimaista tehdä omassa arjessa. Se mikä toimii mulle päivittäin, ei toimi jollekin toiselle. Koska me ollaan eri vaiheissa menossa, jokaisen pitää tehdä asioita just sen vaiheen mukaisesti missä itse on. Mää en esimerkiksi pystyis herään viideltä joka aamu joogaan ja meditoimaan. Ehkä se on joskus mun juttu, mutta ei tässä kohtaa. Tai että olisin kasvissyöjä. Mun arvot ei oo liikahtanut niin paljoa vielä, että olisin valmis luopumaan lihasta. 

Mihin kaikki nää erilaiset suuntaukset kuten paleo, karppaus, kasvissyönti, Jumalaan uskominen ja ties mitkä jutut perustuu? Siihen, että kuvitellaan olevan olemassa jotain asioita jotka toimii kaikille. Yleensä sillä kulmalla tarkasteltuna, että se toimii itselle. OIH mitä harhaa!! Voin luvata, että ei ole olemassa ruokavaliota tai Jumalaa, joka toimii ihan jokaiselle. Tai mitään muutakaan suuntausta, joka on joka ikiselle sitä noudattavalle hyvä juttu. Nauran tässä samalla itselleni. Katson menneeseen ja näen itseni vaahtoamassa ystävilleni eri aikoina ties mistä siinä hetkessä parhaiten mielestäni toimivasta jutusta. Ja kuinka olen ajatellut, että noi mun frendit ei vaan tajuu, kun mun vaahtoamisia on kyseenalaistettu. Voi voi, onneksi on tää henkisen kasvun polku nimeltä elämä. Niin voi ees jossain kohtaa tajuta, kuinka pihalla sitä on ollut. Hienoa on kuitenkin, että se mihin itse uskoo kuin kiveen niin yleensä toimii. Ainakin jonkin aikaa. Eli jos uskot, että sun pitää tehdä hemmetisti duunia saavuttaaksesi jotain haluaamasi, niin siitä tulee totta. Tai vaikka että näytät paremmalta, kun laitat botoxia huuleen. Se uskomus saa kehonkielen muuttumaan. Tähän samaiseen asiaan perustuu itsevarmuus. Kun ajattelet itsesi itsevarmana, niin kaikki muutkin näkevät sinut itsevarmana. Jos taas ajattelet olevasi pelokas, se näkyy kehonkielestäsi. Palaamme jälleen aiemmin monta kertaa painottamaani asiaan, ajatukset luovat todellisuutesi. Se mitä ajattelet itsestäsi, näyttäytyy myös muille, sillä kehon kielesi ja käytöksesi edustaa tapaasi ajatella. Joten kannattaa panostaa omiin ajatuksiin ja ajatella rakentavasi itsestään! 

Sain eilen oivalluksen ja se liittyy foliohattuhommiin (eli henkisiin asioihin). Kirjat ja opit jotka puhuttelevat minua, eivät puhuttele välttämättä ympärilläni olevia. Koska heidän HENKISEN KEHITYKSEN TILANSA on eri. Me jokainen olemme omassa vaiheessa henkistä kehitystämme ympäristössä nimeltä maapallo. Meistä jokaisella on eri määrä karmaa ja eri opit opittavana tässä elämässä. Kyllä, uskon inkarnaatioon ja kyllä, uskon että jokainen meistä on inkarnoitunut tänne vain oppiakseen asioita. Itsestään! Joten kun minua puhuttelee jokin kirja tai sanoma, pystyn vastaanottamaan annetun viestin vain siitä henkisen kehityksen tilasta käsin missä olen itse juuri silloin. Ymmärrän asiat vain niiden linssien läpi, mikä on ymmärrykseni taso siinä hetkessä. Ja hienointahan on se, että menemme koko ajan eteenpäin kehittyen. Tästä oman elämän esimerkkinä on Eckhard Tollen kirjat. Vuosia sitten koin niiden olevan monilta kohden korkealentoisia. Nyt kun luen niitä kirjoja uudelleen, kuuluu sängystä vaan että "aivan", "just niin", "loistavasti sanottu". Teksti on sama, mutta mun ymmärrys siitä on lisääntynyt. 

Haluan palata miettimään työmäärää ja karmaa. Voisiko olla totta, että riippuen karmisesta kuormastamme saatamme joutua tekemään tosi paljon enemmän töitä kuin joku toinen? Tai paljon vähemmän kuin joku toinen? Jollekin asiat tulevat vain helpommin kuin toiselle. Tähän olet varmasti törmännyt omassa lähipiirissäsi. Mulla on uskomus, että paskan määrä meidän jokaisen elämässä on karmaan liittyvää. Ja mitä enemmän shit hits the fan, niin sitä enemmän jokaisen on mahdollista viedä itseään eteenpäin. Koska semimukavassa, kivassa ja puhtoisessa elämässä ei ole paljoa käsiteltäviä asioita. Ja jos asioita ei pidä työstää, niin miten tapahtuu henkistä kasvua? Eli itse asiassa ne henkilöt, jotka kohtaavat isojakin haasteita, ovat valinneet tähän elämään niitä kohdattaviksi kasvaakseen. Jokaisella meistä on haasteita elämässä, siitähän tässä koko hommassa on kyse! Ei haasteita = ei henkistä kasvua. Ja se ei ole elämän pointti. Täysin eri juttu on se, miten näihin haasteisiin kukakin suhtautuu. Mitä enemmän sitä tavaraa on karmisessa kuormassa, niin sitä hankalammaksi haasteet koetaan. Mulla on yhtä lailla haasteita omassa elämässä kuten kaikilla muillakin, mutta onnekseni en enää assosioidu niihin kokemuksiin. Ne on vaan kokemuksia, ei mun elämän laatua tai onnellisuutta pilaavia tapahtumia. Tästä päästäänkiin oivallukseen siitä, että mitä enemmän sulla on tilaa suhteessa sun elämässä tapahtuviin asioihin, niin sitä vapaammin pystyt elämääsi elämään. Koska jos sun ja "ongelmien" välissä on tilaa hengittää, niin silloinhan et "imeydy" siihen ongelmaan ja näet sen tarjoaman opetuksen. Kun tajuat mitä haaste sulle viestii, niin voit työstää kyseistä asiaa. Ja TÄSTÄ on mulle ihmisten valmentamisessa kyse! Siitä, että jokaisella meistä olisi enemmän TILAA suhteessa meidän oman elämän haasteisiin, jotta me voitaisiin saada ne oivallukset ja opetukset mitä nämä kyseiset haasteet meille tarjoavat. Got it?! 

Lopuksi vielä muutama sana itsesi ulkopuolelta tulevista opeista. Jokaisen jutun kohdalla mitä tulee vastaan pitäisi osata kysyä itseltänsä kysymys: Resonoiko eli tuntuuko tämä info oikealta minulle? Onko tämä totta minulle? Toimisiko tämä omalla kohdallani? Ja jos vastaus on että ei, niin silloin voit todeta olevasi eri vaiheessa henkistä kehitystä kuin se toinen ihminen kuka uskoo siihen kertomaansa juttuun. Ei ole tarvetta väitellä tai osoittaa toisen olevan oikeassa tai väärässä. Voi vaan todeta omassa mielessään, että en tunne sisäistä vetoa tuota näkemystä kohtaan. Hyväksytään mielessämme, että näemme asian eri tavoin ilman. Tästä syystä esimerkiksi tämän blogin ajatuksista saa kiinni vain ne, joille mun tason viestintä toimii. Henkisesti kehittyneemmille se ei varmasti toimi kuten myös ei niille, jotka eivät ole vielä ollenkaan siinä kohtaa kehitystään että tajuaisivat kaiken lähtevän heistä itsestään. Kaikki vaiheet on yhtä upeita, hienoja, opettavaisia ja arvokkaita. Egomieli haluaa päästä nopeasti perille, olla jo siellä jossain. Sun kuuluu olla just siinä missä nyt olet, tehdä just niitä asioita mitä teet ja elää sun elämää just niin kuin nyt elät. Kun muutoksen aika tulee, niin tiedät meneväsi eteenpäin. Parasta tätä hetkeä ja iloa matkallesi - itseesi. 

For your success, Kaisa Wilhelmiina