Kontrolloivat ihmiset

Tiedät ja tunnistat varmasti ihmistyypin, jonka on tärkeää olla oikeassa ja saada oma näkemyksensä läpi? Jos näin ei tapahdu, niin seuraukset ovat usein riitaisat, draamaa sisältävät ja loputtomiin jatkuvat keskustelut, jotka eivät johda mihinkään. Ei hauskaa kummallekaan osapuolelle, ketkä tilanteessa keskustelua käyvät. Toinen tuntee olonsa jyrätyksi ja kontrolloiduksi. Toinen taas saa salaisen mielihyvän siitä, että toinen taipuu hänen tahtoonsa.

Sen sijaan että vika olisi aina kontrollia harjoittavassa, yhtä paljon vastuuta tulee ottaa kontrolloitavana olevan. Se joka taipuu toisen tahtoon tahtomattaan, jää itse kiinni omasta vastuuttomuudestaan. Homma ei rullaa niin, että toiset vaan aina jyrää ja toisten on "pakon" edessä nöyrryttävä. Molempien tulisi katsoa peiliin.

Olen omassa henkisessä kehityksessäni päässyt ensimmäistä kertaa siihen kohtaan, jossa näen aidosti muiden ihmisten prosessit ja niihin liittyvät ehdollistumat. Aiemmin olin mukana väittelyissä ja oman mielipiteen osoittamisessa oikeaksi. Se oli mun egolle tärkeää. Nyt mulle on avautunut uusi perspektiivi, jossa näen esimerkiksi kontrollin tulevan toisesta ihmisestä vahvasti läpi, niin osaan olla reagoimatta. Osa ihmisistä nimittäin vain hakee draamaa, se tuottaa heille tyydytystä. Mitä enemmän annat omia näkemyksiäsi takaisin, sitä enemmän toinen saa vettä myllyynsä. Se on loputon suo, jossa molemmat yrittää nokitella vuorotellen kaiken maailman nokkeluuksilla toisiaan. Eläen illuusiossa, että toinen lopulta olisi samaa mieltä. 

Olet sitten kontrolloivia ominaisuuksia itse omaava tai kontrollin alle alistuva, niin molempien on mahdollista viedä itseään eteenpäin. Se kuka kontrolloi, voi kysyä omia motiivejaan saada oma tahtonsa läpi. Kontrolloitavaksi tuleva voi kysyä itseltään, mikä saa minut taipumaan tämän ihmisen tahdon alle? Molemmilla perimmäinen syy on sama. PELKO. Kontrollia käyttävä pelkää, ettei kukaan aseta heille rajoja. Kontrollin alle suostuva pelkää hylkäämistä ja siitä syystä ei luota omiin näkemyksiinsä. Kuten sanoin, molemmat ovat yhtä syyllisiä tilanteessa.

Miten kontrollia harjoittavien ihmisten kanssa sitten tulee toimia? Rajojen asettaminen voi aluksi auttaa. Tarve rajojen asettamiselle nousee kuitenkin myös pelosta käsin, pelosta että joku rikkoo rajojani ja ne pitää sen takia paaluttaa selkeiksi. Silloin pyritään kontrolloimaan itseä tai toista. Tulee tunnistaa asettaako rajoja itsensä suojelemiseksi vai toisen käytöksen kontrolloimiseksi? Sen sijaan kontrolloivalle henkilölle voi esittää oman näkemyksensä ytimekkäästi ja ilman kaunistelevia selittelyitä. Jos alat avaamaan omaa näkemystäsi selityksillä, kontrollia käyttävä takertuun niihin. Sen sijaan kun kerrot tahtotilasi kirkkaasti, selkeästi ja ytimekkäästi, niin et anna toiselle aiheita mihin takertua. Tarve kontrolloimiseen voi jatkua lähes ikuisesti, kunnes kontrollia harjoittava tajuaa ettei toinen ole taipumassa hänen tahtoonsa. Se voi tapahtua nopeasti tai hitaasti. Joissain tapauksissa ei tämän elämän aikana. Itse olen nähnyt vahvan kontrollin ollessa toisen ihmisen "systeemissä", että kun ei itse enää ota vastaan kontrollia niin toinen käytännössä flippaa. Sieltä tulee loputon määrä naamioita selityksineen, joiden avulla yritetään saada toinen taipumaan omaan tahtoon. Perustellaan, selitetään, otetaan esiin faktaa ja fiktiota. Ja kaikki vain sen takia, että tuolla ihmisellä on todella turvaton olo kun hän ei saa omaa tahtoaan läpi. Kunnes jossain kohtaa (toivon mukaan) tajuaa, että nyt minä tässä harjoitan kontrollia suhteessa muihin ja en halua olla tälläinen ihminen enää. Pelkkä oman itsen tunnistaminen ja kiinni saaminen kontrollin harjoittamisesta tuo valoa asiaan. Silloin on paljon helpompi pyrkiä viemään itseään pois kontrollista käsittelemällä egon pintaan nostamia pelkoja. Kysyä itseltään, onko se totta että jos en saa tahtoani läpi niin maailmani romahtaa? 

Kontrolloiduksi eli toisen tahtoon taipuva sen sijaan voi kysyä itseltään, mikä saa minut tekemään kuten tuo toinen käskee tai haluaa? Miksi en kuuntele, kunnioita ja seuraa omaa tahtoani? Pelkäänkö hylätyksi tulemista? Miksi en ota vastuuta itsestäni kokonaisvaltaisesti? Pyydän tässä kohtaa huomioimaan erilaiset olosuhteet. Esimerkiksi töissä kontrolloiva pomo on asia, johon sinun on vaikea vaikuttaa. Se vaatisi sen, että saisit pomosi ymmärtämään oman kontrolloivan käytöksensä. Kannustan aloittamaan harjoittelun yksityiselämän puolella, sinua lähellä olevien ihmisten kanssa. Omalla ajalla on helpompi ja kenties turvallisempi valita, kenen kanssa haluaa kontrolliharjoituksia tehdä. Töissä ihmiset tulevat hyvin pitkälle annettuina, sillä et voi yleensä valita työkavereitasi (paitsi tietysti vaihtamalla työyhteisöä, jossa sulla on taas uudet ihmiset joita et ole valinnut). Työpaikka onkin loistava oppimisympäristö oppia meistä ITSESTÄMME, sillä emme ole saaneet valita sinne mieleisiämme tyyppejä. Ja foliohattunäkökulmasta kontrolloivat ihmiset ovat elämässäsi, jotta voit oppia itsestäsi. Oli näitä henkilöitä sitten kotona tai töissä. Kaikki ihmiset nimittäin palvelevat mahdollisuutta kasvamiseen suhteessa itseemme ja muihin, joten ei ole sattumaa jos elämäsi ihmisissä on joko kontrolloijia tai kontrollin alle alistuvia. Me kaikki olemme myös jossain kohtaa jommassa kummassa roolissa tai molemmissa. Itse olen ainakin kokeillut molempia rooleja elämäni aikana ja eri ihmisten kanssa. Jonkun kanssa voi olla kontrolloiva ja toisen kanssa tulla kontrolloiduksi. Hassua, joskin tajuat tämän saman dynamiikan jos kelaat omia ihmissuhteitasi. 

Miksi meillä on olemassa sellainen ominaisuus kuin kontrollin tarve tai kontrolloiduksi tulemisen suostumus? Kaikki juontaa juurensa egoon ja sen pelkoihin. Henkilö jonka on välttämätöntä saada oma tahtonsa läpi luulee, ettei hän ole turvassa muuten kuin oman näkemyksensä toteutuessa. Henkilö perustelee järkähtämättömyytensä itselleen sillä, että ego kuiskii taustalla kuinka asiat eivät suju tai mene oikein ilman että häntä kuullaan. Ja että hänen tahtonsa mukaan on toimittava, jotta hän ITSE on turvassa. Jos kontrolloiva ihminen joutuu tekemään niin kuin joku muu haluaa, on hän ainakin hetkelliseti todella hukassa turvallisuuden tunteen kadotessa. Toisen ihmisen tahtoon taipuva sen sijaan saa vahvistusta omille epävarmuuksilleen noudattaessaan toisen mielipidettä. Kun hän suostuu kontrolloiduksi tulemisen, hän sanoo itselleen ettei ole tarpeeksi, riittävä, fiksu tai osaava. Hän ikään kuin myöntää itselleen, että joku muu muka tietäisi asian häntä paremmin. Kyse on myös vastuun väistelystä. Kun ei itse ole tehnyt päätöksiä miten toimitaan, niin niistä ei myöskään tarvitse kantaa vastuuta. 

Uskon jokaisen ihmisen oivalluttamiseen omasta itsestään ja sitä kautta voimauttamiseen. Kun tunnistamme itsessämme olevia haasteita ja olemme rehellisiä itsellemme, niin meidän on mahdollista päästä eteenpäin. Vastuu on yksi sellainen asia, jota voi aikansa väistellä. Jossain kohtaa elämä kuitenkin kuljettaa kohtaan, jossa on alettava ottamaan vastuuta itsestään ja omasta toiminnastaan. Alkaa vastuuttamaan ja voimauttamaan itseään. Yksi hyvä väylä vahvistaa ja viedä itseään eteenpäin on Sisäiset voimavarani - verkkovalmennus. Suosittelen sitä kaikille blogiani lukeville, koska et lukisi tätä blogia ellei sinua kiinnostaisi itsesi kehittäminen.

For your success, Kaisa