One mental breakdown, kiitos

Se Putouksen hahmo Ansku sanoi aina, että mie romahan. Mutta sille se oli läppä. Pääsin tossa taannoin kokeen henkisen romahduksen, jossa hetkellisesti ihannoin pehmustettuja valkoisia seiniä ja jotain instituuttia, johon vois kirjautua kun ahdistaa tarpeeks. Kunnes tajusin, että siellä taidetaan lääkitä ihminen siihen malliin, ettei se enää edes tiedä missä se on. Ja kyllähän ihmisen pitää päästä kokeen selvin päin ainakin yks hermoromahdus, on se sen verran autenttinen kokemus. Niin perseestä kun se about 4 päivää olikin, niin sen toisella puolella odotti ihan törkeen ihana paikka. Kohta itsensä kanssa, jossa aiemmin ahdistuneita fiiliksiä aiheuttaneet aiheet ei vaan enää purista. Näköjään yhtään. Kovasti yritän samoista aiheista ottaa kierroksia, mitkä sitä ahdistusta alunperin aiheutti, mutta ei vaan onnistu. Ihme hommaa, egollehan olis paljon kivempi jos vois rypee viä vähän lisää herkullisiksi todetuissa aiheissa. Mental breakdown näytti kuitenkin vapauttaneen mut niistä aiheista ja se on MAHTAVA FIILIS. 

Henkisessä skenessä puhutaan positiivisuudesta, ilon aiheiden ajattelusta ja kiitollisuuden harjottamisesta. Aikasemmin itsekin vannoin positiivisuuskuplan nimeen. Kunnes tulin omassa henkisessä kehityksessäni kohtaan, jossa tajusin sen kaiken olevan vain yhdenlainen realmi (=oma todellisuuskuplansa), johon voi jäädä jumiin. Se palvelee henkisen polun alkutaipaleella, mutta mitä syvemmälle menee, niin sitä sankemmaksi ja pimeämmäksi metsä muuttuu. Kun sitten tarvot meneen siellä sysipimeessä metsässä puhelimen taskulampun valossa niin tajuat, että on paras sammuttaa sekin. Totuttaa silmänsä hämäränäköön ja luottaa siihen, että siellä metsän pimeydessä tapahtuu juuri se, minkä kuuluukin tapahtua. Ja antautua sille, mitä siellä tapahtuu. Sillon kun se henkinen romahdus tulee, niin siitä ei edes tarvitse yrittää rämpiä pois. Antaa sen tulla niin täysillä päälle, kun se on tullakseen. Ilmiö vaikutti vähän samalta kun kovan ukkosen lähestyessä. Et tiedä yhtään, tuleeko se kohdalle millasella voimalla ja mitä sitten tapahtuu. Mutta sen sijaan että keskittyisit pelkäämiseen, annatkin kaiken vaan tapahtua. Jos iskee salama päähän, niin mitä sää sille voit. Se iskee jos on iskeäkseen. 

Liian kauan me yritetään vaan sinnitellä ja leikkiä vahvaa, vaikka kaikki elementit henkiseen romahdukseen on läsnä. Itselleen on myös niin kovin helppo valehdella, olla katsomatta tosiasioita silmästä silmään. Mäkin olisin päässyt paljon helpommalla itseni kanssa, jos en olis leikkinyt vahvaa näin kauan. Olisin päästänyt irti kaikesta yrittämisestä, korjaamisesta ja paremman huomisen kuvittelusta. Mutta ehkä sen tilan piti kokkaantua tarpeeksi pitkään ja vasta sitten se oli valmis tulemaan pintaan. Vähän kuin tulivuoren purkaus, sekin kokkaantuu maan alla vaikka kuinka kauan ja sitten yks kaunis päivä laava suihkuaa maan sisältä hirveellä paineella. Ehkä luonto toimii tässä hyvänä esimerkkinä meille ihmisille. Tunteiden kuuluu pintautua, aivan kuten maan kuoressa olevan paineen. Ei niitä kuulu haudata. Jossain kohtaa ne purkautuu joka tapauksessa. Vihan tunne on tästä hyvä esimerkki. Ihmiset jotka varastoi ärtymystään tai jopa vihaansa, kääntää sen kaiken energian toimimaan itseään vastaan. Haudattu viha aiheuttaa mm. katkeruutta, joka on vaan yksi haudattujen tunteiden ilmenemismuoto. Puhumattakaan erilaisten käsittelemättömien tunteiden vaikutuksista kehon hyvinvointiin, niin jokaisen olisi hyvä opetella ilmaisemaan tunteitaan avoimesti. 

Mun vinkkinä tällä kertaa on, että romaha rauhassa. Se on ihanan puhdistavaa. Katkase yhteydet ulkomaailmaan ja tee mitä sun sitten tarviikaan tehdä käydäksesi prosessia läpi itsesi kanssa. Älä leiki vahvaa liian kauan. Älä sinnittele pakosta. Hajoa hetkeksi. Luota siihen, että elämä hoitaa. Romahduksen jälkeen voit nousta kuin Feeniks lintu tuhkasta ja alkaa elämään siitä uudesta kohdasta käsin. Niin mää tein. Romahduksesta ei ole vielä kauaa aikaa, mutta olen maalannut ihan vimmatusti sen jälkeen. Kuukausi sitten en edes tiennyt, että osaan maalata. Ehkä säkin löydät itsestäs jonkun uuden kyvyn. Sen ainakin osaan luvata, että tilalle tulee vapautta. Sisäistä tyhjyyttä ja vapauden tunnetta, kun aiemmat aiheet ei enää kiristä. Halleluuujjjaaaaa :D 

"Vahvuus tulee siitä, kun uskaltaa myöntää itselleen olevansa myös heikko"
- Kaisa W Koskinen

Vapautta värähdellen, Kaisa 

Kaisa W Koskinen, Henkisen kasvun valmentaja, ekonomi, Licensed Trainer of NLP 

Ps. Liity maililistalle, jos haluat saada uusimman bloggauksen aina itsellesi.

Pss. Sisäinen rauha workshop su 13.12., kun olet valmis astumaan uusiin ulottuvuuksiin itsesi kanssa.