Ystävyydestä

"Friends are the family we choose for ourselves". Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa muutaman sanan ystävyyden merkityksestä ja rakkaudesta.  

Yksi elämän sulostuttajista ovat ystävyyssuhteet.  Moni tilanne ei olisi ollut läheskään yhtä nautinnollinen, jos paikalla ei olisi ollut huikeita ystäviä.  Hyviä ystäviä ei tarvitse olla kymmeniä, lukumäärä ei takaa laatua.  Ystävät on ihmisiä, joiden kanssa me ollaan samalla aaltopituudella.  Nauretaan samoille jutuille ja meillä on yhdistäviä tekijöitä ajattelussa.  Todellista ystävyyttä itselleni edustaa se, että ystävä jakaa niin hyviä kuin huonompia hetkiä kanssani.  Viimeisen parin vuoden ajalta olen oppinut erityisesti arvostamaan ystäviä, jotka kannustavat, uskovat ja luottavat muhun, vaikka oma usko välillä horjuisikin.  Ja tiukan paikan tullen eivät jätä pulaan, vaan jaksavat kysyä, että "Hei miten sulla menee?".  Ystäviltä saa näkökulmia, joita ei olisi itse osannut ajatella.  Sanonta "ystävä hädässä tunnetaan" on mielestäni osuva, koska hyvänpäivän ihmisiä riittää aina, mutta kuralammikkoon ei kaikki olekaan kiinnostuneita tulemaan kanssasi.  

Ystävyys on myös siltä osin hauras, ettei se kestä välttämättä samanlaisia haasteita kuin vaikkapa parisuhde.  Ystävyys sisältää hyvin paljon samoja elementtejä kuin parisuhde, mutta parisuhteen fyysinen ulottuvuus vie romanttiset suhteet eri levelille. Omassa elämässäni päättyneet ystävyyssuhteet ovat sisältäneet aina vähintään joko luottamuksen tai arvostuksen menetyksen.  Mun maailmassa ystävyys perustuukin keskinäiselle arvostukselle, luottamukselle ja tuelle.  Olen törmännyt myös omien ystävieni ja valmennettavien keskuudessa siihen, että ystävyydestä luopuminen koetaan jotenkin erityisen raskaaksi.  Liian usein mielestäni ajatellaan, että kun kerran ollaan ystävystytty jonkun kanssa, niin tämä ystävyys kestää sitten läpi elämän.  Mutta kun ei se homma toimi niin.  Osa ihmisistä on tarkoitettu kulkemaan vain tietty matka kanssamme.  Ja se on ihan OK.  Työläs ystävyyssuhde ei ole muuta kuin taakka ja siitä voi aina valita kävellä pois.  Meidän kaikkien tulee luottaa siihen, että luopuessamme jostain tilalle toimitetaan jotain parempaa.  Luopuessasi yhdestä mädästä omenasta voit saada 5 puhdasta tilalle!  Tiedän ihmisiä, jotka eivät ole yhteydessä ystäviinsä muulloin kuin erottuaan edellisestä poikaystävästään.  Tiedän ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään muista ihmisistä ystävyyden nimissä.  Tiedän ihmisiä, jotka kadehtivat ystäviään.  Tiedän ihmisiä, jotka ovat tiettyjen ihmisten kanssa tekemisissä nostaakseen omaa kuvitteellista statustaan.  Esimerkkejä riittää.  Haluaisin kuitenkin samaan aikaan muistuttaa, että kahden ihmisen välisessä suhteessa ei ole pahista ja hyvistä.  Väärin toiminutta on helppo syyttää, mutta ihan yhtä syyllinen on se toinen, joka antaa itseään kohdeltavan huonosti.  Mua aina mietityttää, kun luen vaikkapa narsismin ja väkivaltaa sisältävän parisuhteen "uhreista".  Ihmiset hyvät, tässä elämässä ei ole pakko kuin kuolla ja länsimaissa maksaa veroja.  Joten aina on olemassa valinnan mahdollisuus.  Jos sua vastaan rikotaan ja koet olevasi uhri (ystävyyssuhteessa tai parisuhteessa), niin silloin todellisuudessa rikot itseäsi vastaan.  Et arvosta ITSEÄSI tarpeeksi, jotta kävelisit pois tälläisesta suhteesta.  Ja se on VALINTA.  

Ajattelen rakkaudesta hieman eri tavalla kuin kenties moni muu.  En näe parisuhteen perustuvan pelkästään tunteelle nimeltä rakkaus, koska itse ainakin rakastan monia ihmisiä mutten voisi olla heidän kanssaan parisuhteessa.  Parisuhteessa rakkaus tarkoittaa mulle sitä, että meillä on keskenämme absoluuttinen LUOTTAMUS. Luottamus siitä, että hei toi tyyppi tukee mua aina.  Luottamus siitä, että voin aina turvautua tohon toiseen tarvittaessa.  Luottamus siitä, että se ei käy sekoilemassa muiden kanssa.  Luottamus siitä, että se jaksaa kattella mua vaikka oon kärttynen ja suutun välillä.  Rakkaus on vähän samanlainen juttu kuin henkiset asiat.  Sitä ei voi todistaa olemassa olevaksi millään tieteellisellä keinolla, mutta silti ihmiset tietävät mitä se on.  Miltä se tuntuu ja miten se ohjaa päivittäistä olemista.  Miksi kukaan ei kyseenalaista rakkauden olemassa oloa?  Mistä sää tiedät, että rakkaus on totta? Mitä jos se on vaan sun mielen luoma illuusio jostain tietystä tunteesta?  Ja sille tunteelle on annettu nimi rakkaus?  Niimpä niin.  Noi kysymykset saa sut kenties ajatteleen että mitä helvettiä, rakkaushan on yhtä totta kuin se, että olen olemassa.  Sä TIEDÄT, että rakkaus on totta.  Rakkaus on meihin sisään rakennettu juttu, se vaan on olemassa. Vaikkei se ole todistettavissa, niin sen vaan tietää ja tuntee olevan totta. 

Rakkaus liitetään yleensä parisuhteeseen ja perheeseen.  Miten rakkauden osoitukset tai jakaminen eroavat kun kyseessä on kumppani, koira tai ystävä?  Mun rakkaus ei ainakaan eroa mitenkään.  Mää annan yhtä lailla rakkautta mun koiralle ja ystäville. Se vaan näyttäytyy eri muodossa kuin esimerkiksi parisuhteessa.  En anna kielareita mun koiralle enkä lääpi mun ystäviä.  Parisuhteessa harjotan molempia!  Ystävyyssuhteissa on ihan yhtä lailla rakkautta mukana kuin missä tahansa muissa tärkeissä ihmissuhteissa.  Rakkaus = Luottamus = Arvostus = Tuki.  

Ihanan rakkauden täyteistä päivää ja muista kertoa/näyttää/osoittaa sun elämän tärkeille ihmisille ja otuksille, että ne ON TÄRKEITÄ! 

For your success, Kaisa