Itserakkausjuttu

Olen pitkään miettinyt, mitä se itsensä rakastaminen aidosti tarkoittaa. Tai oikeastaan yrittänyt saada selville, mitä siitä puhuvat ihmiset ajavat takaa. Saamatta muiden jutuista itselleni muuta kuin lisää kelattavaa. Itsensä rakastaminen tuntuu olevan teemana naistenlehdissä, itsensä kehittämisen kirjoissa, jne. Miten en oo yhtään yllättynyt, että tähänkin aiheeseen mulla on jotenkin erilainen lähestymiskulma, kun mitä kaikkialla toitotetaan. Hmm. Ajattelin kirjottaa aiheesta ihan itseäni varten, kuten kirjoitan suurimman osan bloggauksistani. Ihmiset luulee, että kirjotan näitä muille ja valmentajana yritän auttaa muita oivaltamaan jotain supertimanttista. Olen päässyt tajuamaan yhä syvemmin, että kaikki mitä teen, palvelee itse asiassa mua itseäni. Muut voivat kokea, että joku tekee asioita niitä varten. Loppupeleissä kaikki tekee asioita itseänsä varten. On se sitten työ, harrastus, lahjoitus johonkin tai jonkun auttaminen. 

Valmennan muita viedäkseni itseäni eteenpäin. Saan yhtä lailla oivalluksia asioista samalla, kun valmennettavani saavat omasta prosessistaan. Autan muita auttaakseni itseäni. Kuulostaa egoistiselta ja kusipäiseltä, mutta olen tajunnut ettei se ole niin. Nimittäin tässä elämässä ei aidosti ole kenenkään muun jutuista kyse, kuin omista. Omien ehdollistumien, jumien ja lopulta kaiken epäolennaisen purkamisesta. Itse näen elämän niin. Jokainen voi kysyä itseltään, että mikä motivoi tekemään niitä asioita mitä tekee? Suosittelen brutaalia rehellisyyttä kun kelailet. Alkaessasi pohtimaan sitä, niin tulet mitä suurimmalla todennäköisyydellä löytämään omaan napaan osoittavia juttuja. Huomaat, kuinka toimintasi palvelee loppupeleissä itseäsi. Ja siinä ei ole mitään oikeaa tai väärää, on vain hyvä tiedostaa omien touhujensa motiivit. Varsinkin tässä hetkessä olevien pakolaisuutisten ja heidän auttamiseen liittyvän tahtotilan tiimoilta omia motiiveja on mahdollista tarkastella, kun ne on hyvin pinnassa. Mitäs jos oman toiminnan taustalla on häpeä hyväosaisuudesta? Mitä muiden auttaminen todellisuudessa itselle edustaa? Itse esimerkiksi käyn kerran kuussa vastaamassa vapaaehtoispuhelimeen, johon soittavat yksinäisyyttä tuntevat ihmiset. Teenkö sitä siksi, että haluan lievittää heidän yksinäisyyttään? Osittain. Osittain haluan myös tehdä työtä yksinäisyyden lievittämisen parissa, sillä koen olevani onnekas, kun elämässäni on useita minusta välittäviä ihmisiä. Toivoisin muillakin olevan. Haluan myös jatkossa toimia tukihenkilönä seniorille ja toiminnan ensimmäinen askel on puhelintuki. Miksi haluan olla seniorin tukihenkilö? Koska omat isovanhempani kuolivat mun ollessa vielä lapsi ja kaipaan elämääni iäkkäämpien ihmisten seuraa. Mulla ei ole mitään ruusuista mielikuvaa asiasta, mutta koen kuitenkin minulla olevan kohtaamisissa jotain löydettävää. Itsestäni, elämästä ja muista ihmisistä.  Voi kuulostaa hassulta, mutta kun omia motiivejaan miettii, niin voi löytää kaikkea tällaista. 

Palaan sivuraiteelta itserakkausjuttuun. Miten kukaan voisi rakastaa itseään yhtään enempää, kuin rakastaa juuri nyt? Miten lisäät itsessäsi tunnetta, jota et tässä hetkessä koe? Varsinkaan rakkautta, joka muutenkin toimii ihan randomisti ilman tietoisen mielen ohjausta. Mun väite on, ettei kukaan voi rakastaa itseään eikä ketään toista yhtään enempää, mitä rakastaa juuri nyt. Viittaan tähän hetkeen, huomenna voi toivoa olevan toisin. Itsensä rakastaminen avautuu mulle niin, että huomaan arjessani asioita, mitkä kertovat mun rakastavan itseäni. Jossain kohtaa nimittäin kelasin, että rakastankohan itseäni ollenkaan tai kuinka vähäistä se on. Kunnes aloin löytämään asioita, jotka osoittavat olevani itselleni tärkeä. Se voi olla esimerkiksi tahto pitää itsestäni hyvää huolta. Se voi olla ravitsevan ruuan antaminen keholleni. Se voi olla asioiden vaatiminen itseltäni, vaikkapa parempi itseni johtaminen. Mulle itserakkautta voi olla mikä tahansa kokemus, jolle annan itseni antautua. Se on tapa, jolla puhun itselleni. Se on oman totuuteni seuraamista ja ainoastaan sellaisiin asioihin panostamista, jotka on mulle tärkeitä. Itsensä rakastamisen merkkejä löytää vaikka kuinka paljon, kun laajentaa katsantokulmaa. Mulla meni hetki, ennen kuin tajusin, ettei itsensä rakastaminen ole pelkkä tunnetila itsensä hyväksymisestä sellaisenaan tai oman posken silittelyä. Se on sinnikästä linjaamista itseään päivittäin asioihin, jotka ovat hyväksi minulle. Sillä kuka on hyvä mulle, jos en itse ole? Kuka musta pitää huolta, jos en itse pidä? Nää jutut edustaa itselleni todellista itsensä rakastamista.  

Jos ja kun saan itseni säännöllisesti kiinni myös vähemmän rakkaudellisista teoista itseäni kohtaan, niin kohautan olkiani ja otan opiksi. Kun maha tulee kipeäksi herkkujen syömisestä, niin muistutan itseäni seuraavan kerran kaupassa kyseisen tuotteen vaikutuksista. Jos morkkaan itseäni tai puhun itselleni rumasti, päätän jatkossa kiinnittää enemmän huomiota tapaan, jolla juttelen pääni sisällä. Kun jätän reenin väliin, kiitän itseäni levon antamisesta keholle enkä morkkaa itseäni laiskaksi. Itsensä rakastaminen kulminoituu mulle armollisuuteen ja asioiden hyväksymiseen. Jos en ole tyytyväinen, voin miettiä olenko valmis tekemään tarvittavat jutut jonkun asian muuttamiseksi. Jos en ole, niin silloin en ole tarpeeksi motivoitunut. Asia ei ilmeisesti olekaan niin tärkeä kuin kuvittelin. Joten ihan turha yrittää sätkiä kyseisen aiheen parissa ja hyväksyä se sellaisenaan. Jos mokaan, annan itselleni anteeksi. Pyrin ottamaan opiksi. Joko seuraavalla tai kymmenennellä kerralla. 

Kun haluat kelailla itserakkausjuttua, niin tässä mun vinkit (mulle ja sulle). Tunnista kuinka monella tapaa osoitat itsellesi rakkautta jo nyt. Jos löydät kohtia elämästäsi, joissa itsensä rakastamista uupuu, ole itsellesi armollinen. Hyväksy, että tässä aihepiirissä on duunattavaa, jos haluat sitä työstää. Mieti onko juttu tarpeeksi tärkeä, jotta olet valmis tekemään vaadittavan duunin. Jos et, niin lopeta itsesi morkkaaminen ja anna olla. Kiinnitä huomio pääsi sisäiseen dialogiin, tapaan jolla puhut itsellesi. Muokkaamalla sitä lempeämmäksi, hyväksyvämmäksi ja kannustavammaksi olet jo todella pitkällä. 

Me luullaan et me rakastetaan muita, kun me oikeesti osoittamalla rakkautta muille, osoitetaan sitä itsellemme. Tästä syystä jokainen voi rakastaa muita vain sen verran, kuin rakastaa itseään. Ei enempää, eikä vähempää.

XXXO Kaisa W Koskinen

Henkisen kasvun valmentaja, ekonomi

PS. Liity mun maililistalle, jos et sillä vielä ole. 

PSS. Kirjaudu mun 6 viikon valmennusohjelmaan, se on timanttinen! Lisää infoa täällä. 

PSS. Hanki itsellesi Itsensä rakastamisen Karmakivikoru, jonka viboista saat tukea. Tsekkaa.