Sairastamisen syvempi level

Kirjoitan sinulle sohvan pohjasta, johon olen käpertynyt viime päivät kippuralle. Mulla on ollut sellanen todella autenttinen mahatautiretriitti, jossa on päässyt päästämään irti ihan kaikesta ylimääräsestä. Kun yrjösin nenän kautta (sori mielikuvasta) viidettä kertaa ja elin käytännössä kylppärissä vuorokauden, niin sen jälkeen tää sohvalla pötkötys tuntuu ihan superluksukselta. Nyt on keskiviikko ja söin viimeksi sunnuntaina, joten kookosvedellä, maitohappobakteereilla ja suolalla ihminen pärjää näköjään helposti monta päivää. Lupaan, etten mene enempää yksityiskohtiin, sillä tää mun oma pikku kesäretriitti herätti ajatuksen kirjoittaa ylipäätään sairastamisesta ja sen syvemmistä ulottuvuuksista. Uskon, että olet avoin näille ulottuvuuksille, sillä jos uskot vain tieteeseen ja länsimaiseen lääketieteeseen, niin et todennäköisesti edes lukisi mun blogia. 

Suurin osa mun ystävistä ei usko mua edelleenkään, kun kysyn tai kommentoin flunssan, närästyksen, päänsäryn tai minkä tahansa ohimenevän pikku sairauden viestiä heille itselleen. Olen omassa elämässäni päässyt oivaltamaan todella syvällisesti sen, että kaikki sairastumiset ovat kertoneet minulle jotain viestiä. Kehon antama viestintä on niin helppo kieltää itseltä ja nojautua vain meille syötettyyn tietoon, että on haastavaa alkaa tarkastella sitä uudesta näkökulmasta. Joskus sairastumisen tai onnettomuuden tarkoituksena on ollut pysäyttää mut paikoilleen, saada mut miettimään asioita uudesta kulmasta, muuttaa jotakin toimintatapaani, ottaa selvää toistuvan sairauden taustoista tunnepuolella tai ylipäätään tuomaan valoa jonkin henkisellä puolella olevan epätasapainon korjaamiseksi. Joskus taas mahaa kurnii sen takia, että olen unohtanut laittaa sinne ruokaa liian pitkään aikaan tai päätä särkee, jos olen unohtanut juoda riittävästi. Joten kyse voi hetkellisissä pikku oireissa olla myös siitä, etten ole pitänyt kehon perushuollosta huolta. Otetaan kuitenkin pari esimerkkiä ihan selkeiksi sairastapauksiksi luokiteltavista. Ennen vanhaan ollessani esimiehenä menetin jatkuvasti ääneni kurkunpääntulehduksen takia. Se alkoi olla jo vitsi, kun sitä alkoi esiintymään kerran kuussa vuositolkulla. Aloin tutkiin henkistä ulottuvuutta liittyen vaivaan. Selvisi, että kurkunpää tietysti edustaa kommunikaatiota ja äänen menettäminen voi viestiä siitä, ettei ihminen kykene ilmaisemaan itseään haluamallaan tavalla. Juuri tästä oli usein kyse johtamistyössäni. Olisin halunnut sanoa asioita suoremmin, mutta luulin tekeväni kaikille hyvää tarjoilemalla jutut sokerikuorrutteella kiertelemällä pehmeästi. Ei todellakaan sopinut normaaliin kommunikointityyliini, joten kärsin jatkuvista äänen menetyksistä. Kun jäin pois tehtävistä, niin en ole menettänyt 2,5 vuoteen ääntäni kertaakaan. Myös kilpirauhaseen liittyvät haasteet linkittyvät itseilmaisuun henkisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Deb Shapiro on kirjoittanut loistavan kirjan "Kehosi paljastaa mielesi" ja kirjassa sanotaan kilpirauhasesta näin: "Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa johtua omien sanojen tai tarpeiden nielemisestä tai tukahduttamisesta monien vuosien ajan, kunnes et enää pysty täysin ilmaisemaan itseäsi. Tämä on varsin tyypillistä naisille, jotka laittavat helposti muiden tarpeet omiensa edelle ja joiden näkemyksiä tai mielipiteitä pidetään usein vähempiarvoisina." Kirja antaa myös tietyn kehonosan vaivoihin kysymyksiä, joita voi esittää itsellensä. Kun itselläni on jokin vaiva, kysyn kirjan kysymyksiä itseltäni ja löydän niistä aina jotakin pohdittavaa. Omassa maailmassani keho ja mieli ovat kiinteässä yhteydessä ja niitä ei tulisi erottaa toisistaan hoidossa. Jos sairauden todellista alkuperää, eli mun maailmassa tukahdutettua, kiellettyä tai välinpitämättömäksi jätettyä tunnetta ei ole käsitelty, niin sairaus jatkaa esiintymistään. Sitä voidaan kutsua myös mielen ehdollistumaksi ja sen havaitseminen on isoin osa siitä vapautumista. Jos ei tiedä, miksi sairastaa, niin ei voi käsitellä huomiotta jäänyttä aihetta.  

Näen kehoon tulevat vaivat reaktioina henkisellä puolella tapahtuvista prosesseista. Jos joudut auto-onnettomuuteen, niin tarpeen ei varmasti ole analysoida jokaisen katkenneen luun osalta mikä henkinen ulottuvuus on kyseessä, vaan tarkastella isoa kuvaa. Mutta kun sairastat flunssaa tietyssä hetkessä, niin silloin voi olla hyvä kysyä itseltään kysymyksiä kuten, mikä saa kehoni kaipamaan lepoa juuri nyt? Mitä kaipaan itselleni, jotta minun tuli pysähtyä? Miksi en pysähdy, vaikka kehoni selkeästi huutaa breikkiä? Suomessa sanotaan, että hyvät työntekijät sairastuvat lomilla. Monelle on varmasti tuttu joululomalla tai muuten loman alussa iskevä tauti X. Uskon myös siihen, että voimme itse vaikuttaa useimmiten omaan sairastumisajankohtaamme. On mahdollista pinnistellä oman systeemimme kanssa siihen saakka, että annamme taudille luvan tulla. Jos mielen kipukynnys ylittyy aiemmin kun stressipiikki on ohi, niin silloin sairaus iskee h-hetkellä eikä sen jälkeen. Siksi onnistumme yleensä siirtämään sairastamisen lomalle tai viikonloppuun. Silloin annamme keholle luvan antaa sen tulla läpi, mikä sieltä ikinä on tulossa. Sanomme itsellemme, että huoh nyt on aikaa levähtää ja sitten BOOM tauti iskee. Ihan kun sitä aikaa ei olisi muulloin tai se olisi jostain pois, aikakäsite ja ajan viisas käyttö kun on kiva pikku illuusio länsimaisessa yhteiskunnassa. Täällä me juostaan kellon ja kalenterin perässä peräsuoli pitkällä tavottelemassa asioita, jotka ei meistä tee yhtään onnellisempia tai parempia ihmisiä. Kaikelle oikea hetki on juuri silloin, kun se tapahtuu. Ei ole muita hetkiä kuin tämä hetki, se on vaan ihmismielen luoma illuusio, että ihminen voisi ennakoida tai varata aikaa tulevista hetkistä. Let that sink in, nowwwww. 

Itse näen ohimeneville taudeille (ja muillekin) antautumisen tärkeänä osana kehoni ja mieleni palvelemista. Jos mun keho kertoo, että nyt on tulossa lenssu, niin tottakai teen tarvittavat ehkäisytoimenpiteet. En siis vaan heittäydy sängynpohjalle ja huudahda, antaa tulla vaan täydellä ryminällä. Sitäkin vois tietty kokeilla, jos se vaikka toimis noin niinkun antautumiseleenä. Yleensä esimerkiksi vedän ison kasan tulehdusta lievittäviä vitamiineja ja nukun kiltisti vaikka vuorokauden. Saatan vuorokauden kuluttua olla täysin fine, ilman mitään jatko-osia flunssasta. Näin on tapahtunut monesti, koska olen ANTAUTUNUT kehon kaipaamille asioille eli flunssan iskiessä levolle. Flunssassa ei mietitä, kun pää on täynnä räkää ja hirvee hedari päällä. Sillon vaan nukutaan ja yritetään hengittää. Sen sijaan kun vaikkapa sain luutäräyksen polveeni (mikä se ees on?!), niin tuon 6 viikon liikuntakyvyttömyysjakson funktiona oli puhtaasti mun elämän suunnan kelaus. Oivalsin tuona aikana yhä syvemmin, kuinka tyytymätön olin silloiseen elämääni ja sain kipinän lähteä rakentamaan muutosta. Kilpparin vajaatoiminta on taas sytyttänyt mussa jo 10 vuotta sitten kipinän ottaa selvää mahdollisimman paljon mulle sopivasta ruokavaliosta, vitamiineista ja lisäravinteista, toimivista tavoista rasittaa kehoani, yms. Ilman kilpparin vajaatoiminnan aiheuttamaa lihomista en olis varmaan ikinä muuttanut ruokailutottumuksiani, ottanut selvää niin monesta asiasta liittyen ravintoon, alkanut käyttämään useita lisäravinteita tai ylipäätään saanut lisää armollisuutta itseäni kohtaan. Tää kaikki on palvellut omaa tarkoitustaan. Viime aikoina olen löytänyt 5 000 vuotta vanhan Ayurvedan ja siihen liittyvän elämäntavan. Lyhyellä kokemuksella en osaa sanoa vielä miten tää toimii pidemmässä juoksussa, mutta toistaiseksi näyttäisi olevan aivan mahtava juttu. Uskon myös, että juuri läpikäymäni mahatautiretriitti liittyi kehon tarkoitukseen puhdistaa itsestään kaikkea vanhaa moskaa ja linjata mut syvemmin noudattamaan saamiani Ayurveda ohjeita. Sillain se mulle näyttäytyy tässä hetkessä. Ja se lukija, joka ei usko sanaakaan, vaan luottaa tutkittuun tietoon viruksista, niin voi ajatella että sain sen vaan tosta rappukäytävästä pisaratartuntana. Mikä voi olla osa todellisuutta, mutta se, että tauti löi läpi juuri minulle kertoo siitä, että juuri minun kehoni ja mieleni tuli saada tämä autenttinen kokemus. Tietääkseni koko rappu ei ole tätä sairastanut, ainakaan vielä... 

Sairaudet ovat myös siunauksia meille, niin vmäisiä kun ne välillä osaavatkin olla. Kaikessa sairastamisessa on kyse jostakin henkisestä prosessista, on se sitten kuolemaan johtava tai jokin vähän vähemmän vakava. Kuuntele viestintää mitä itseltäsi saat ja pysähdy pohtimaan sen syvempää ulottuvuutta. Päällimmäisenä kysyisin itseltäni, että mitä tunteita olen mahdollisesti tukahduttanut, jättänyt huomioimatta tai kieltänyt itseäni läpikäymästä? Tai sitten vaan sairastat niin usein samaa juttua, että viesti tulee anyway jossain kohtaa perille. Sillain määkin vastaanotin viestinnän aiemmin, kokemuksista onneksi sittemmin viisastuneena. Tärkeintä on löytää armo itseään kohtaan, se sama armollisuus minkä suot läheisillesi heidän sairastaessaan. Mikään ei kaadu ollessasi pois töistä tai askareistasi, se on vaan sun egon luoma järkyttävän suuri illuusio, että olisit ainoa olennainen tekijä jossain jutussa. Ja jos olet, niin sitten sen jutun ei kuulu tapahtua silloin kun olet poissa pelistä. Ehkä lennolta pois jääminen mahataudin takia pelastaa sun hengen. Tai sun pitää oppia pyytämään apua muilta, kun et itse suoriudu elämän velvoitteista. Nimimerkillä kävin pyytään naapurin kundia yrjöömisen välissä viemään mun koiraa ulos, kun en itse siihen kyennyt. Joten antaudu, kuuntele ja luota siihen, että kaikella sairastamisella on jokin funktionsa. 

Välillä ihmisten on vaikea löytää kiitollisuuden aiheita omasta arjestaan, jolloin sairastaminen antaa siihen myös hyvää perspektiiviä. Kun menetät normaalin arjen, niin haluat sen nopeasti takaisin. Vähän sama jos kaikki kerrostalon asukkaat heittäisivät vaivansa yhteiseen kasaan, niin kävisit äkkiä nöyrästi hakemassa omasi pois ja pitäisit niitä vähäpätöisinä. Jos päivittäiseen kiitollisuusharjoitukseesi ei löydy muita aiheita, niin kiitä terveyttäsi ensimmäisenä. Huolimatta siitä, mikä sen tila on. Mun tän hetken vaatimattomassa elämässä lista voisi mennä vaikkapa niin, että 1. terveys, 2. ruokaa kaapissa, 3. läheisiä elämässä, 4. koti, missä asua ja loppu onkin yhtä bonusta! Tosta kulmasta kun kattelee elämää, niin tippuu aika monta turhaa juttua pois elämästä. 

Otetaan tähän loppuun vielä klausuuli siitä, että mitään mun sanomisia ei tule ottaa lääketieteellisinä neuvoina tai ohjeina. Nämä on puhtaasti mun näkemyksiä ja kokeiluja asioista. En myöskään anna neuvoja miten kenenkään tulisi korjata ruokavaliotaan, lisäravinteitaan tai lääkitystään. Mun ainoo lääke kaikkiin vaivoihin on tiedostuksen lisääminen henkisellä kulmalla :)  

Terveyttä kohden värähdellen, Kaisa 

PS. Liity mukaan mun maililistalle, ellet sillä vielä ole, jos haluat saada aina mun uusimman bloggauksen sähköpostiisi. Listalle pääset TÄSTÄ.

PSS. Likee, jaa ja kommentoi jos siltä tuntuu! Kommentoimaan pääset siirtymällä sivun oikeassa reunassa olevan poustauksen kautta (tämä pousti löytyy sivun yläreunasta).