Valehteletko sinä itsellesi?

Suurin osa ihmisistä kusettaa itseään jatkuvasti. Muille ihmisille valehtelua pidetään moraalisesti vääränä, mutta kukaan ei tuomitse itselleen valehtelua. Koska sitä tapahtuu niin paljon, että siitä tulee jopa arkipäivää. Itselleen valehtelua on niin monenlaista, että ajattelin kirjoittaa muutamista itselleni kolahtaneista kusetuksista. 

Illuusio ajasta. Me kuvitellaan ja luodaan itsellemme todellisuus, jossa me luullaan ehtivämme tekemään kohtuuton määrä asioita tai siirrämme asioiden hoitoa loputtomasti. Viimeksi tänään mietin, että miten paljon sisältyy ylioptimismia siihen, että tulen suihkusta 15min ennen sovitun työlounaan alkamista? Ja se lounas ei ollu kotona, vaan sinne piti ajaa muutama kilsa. Optimismi ajankäytössä on jotain sellaista, johon itse kompastelen säännöllisesti. Olen oman elämäni superwoman, kun ehdin mielessäni tehdä vaikka mitä aikaikkunassa X. Välillä onnistun tekemään kaiken mitä piti ja olemaan ajoissa paikalla, mutta se vaatii aitoa realismia. Aika on omasta vinkkelistäni katsottuna illuusio. Kello ja kalenteri on ihmismielen keksintöjä, ei universumi tunnista aikaa kuten me luullaan. Mutta me ihmiset tarvitaan egoillemme joku hilavitkutin, joka kertoo kuuluuko nyt olla väsynyt, pirteä vai jotain siltä väliltä. Ei ole olemassa muuta aikaa kuin tämä hetki. Mennyt aika on muisto vain ja siihen ei voi vaikuttaa enää. Ainoa mihin voi historiassa vaikuttaa, on omaan tunnekokemukseen asioista. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä, joten senkään varaan ei voi luottaa absoluuttisesti. Aikaan liittyy myös illuusio sen loputtomuudesta. Me kuvitellaan, että aikaa on rajattomasti tehdä asioita X omassa elämässä. Ehkä on, ehkä ei. Itse tarkastelen asiaa niin, että se mitä haluan kokea, on luotava tästä hetkestä käsin. Mulla ei ole mitään takeita siitä, että tulevaisuus tuo mitään tullessaan. Joten jos haluan esimerkiksi kokea iloa ja onnea, niin mun on keskityttävä niiden luomiseen tästä hetkestä käsin. Tai antauduttava sille, että tässä hetkessä ei tunnu hyvältä. Mitä syvemmin tekee matkaa itseensä, sitä kauemmas länsimainen käsitys ajasta lipuu. Miksi? Siitä syystä, että mitä enemmän linjaudut elämään läsnäolossa tässä hetkessä, sitä vähemmän sun ajatukset laukkaa menneessä tai tulevassa. Suurimman osan ajasta meidän mieli vaeltaa joko menneessä tai tulevassa, mutta kokeileppas linjautumista tähän hetkeen. Kokemaan kaikkea mitä tässä hetkessä on, tunnetiloista fyysiseen ympäristöön ja ympärilläsi oleviin ihmisiin. Läsnäolo ja -olottomuus on yksi suurimmista tämän hetken haasteista. Multa kysytään jatkuvasti, miten voi oppia olemaan paremmin läsnä. Mua itseäni on auttanut kaksi asiaa eniten: ensinnäkin kun olet tekemisissä muiden ihmisten kanssa, tule ulos omasta päästäsi. Siirrä fokuksesi täysin toiseen ihmiseen ja hänen kokemukseensa. Toinen merkittävä apurini on ollut itseni äärelle hiljentyminen. Säännöllisesti. Meditoin yleensä ennen nukkumaan menoa linjaten itseni ulos päivästä tai aamulla, jolloin linjaan itseni tulevaan päivään. Iltahiljentymisen hyötynä on päivän tapahtumien nollaus ja levollisin mielin unille siirtyminen. Aamuhiljentyminen aloittaa päivän harmonisissa ja linjakkaissa tunnelmissa. Kokeile mikä sopii sulle. 

Toinen olennainen itsensä kusettamisen menetelmä on painaa sisältä nousevat tunnekokemukset takaisin sinne mistä tulivatkin. Eli sisimpäsi uumeniin. Itse koen asian niin, että moni meistä ei käy läpi tunnetiloja silloin, kun ne nousevat pintaan. Hävetään itkemistä tai nauramista muiden nähden, painetaan vihan tunne alas tai puristetaan huulia yhteen, vaikka tekisi mieli huutaa. Se on erittäin haitallista, nimittäin monen sairauden syntyperä on omien uskomuksieni mukaan hautautuneita tunteita. Enkä ole ihan yksin tämän uskomuksen kanssa. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Deb Shapiron kirjaan Kehosi paljastaa mielesi. Timanttista settiä. Jossain kohtaa nuo hautautuneet tunteet tulee puretuiksi sieltä systeemistä. Ja se ei välttämättä ole todellakaan se tapa tai tilanne, missä haluaisit päästää höyryjä pihalle. Tai saatat sairastua, jotta tietyt tunteet tulevat käsitellyiksi. Parisuhteessa näyttämättä jääneet tunteet voi näyttäytyä vaikkapa roskapussin ulos viemiseen liittyvässä riidassa. Toivon mukaan kukaan ei oikeasti riitele roskapussista, mutta siinä onkin mukana kaikkee muuta sisimpään haudattua tunnekokemusta. Muistan aikoinaan, kun eräs ystäväni kertoi kokeneensa tiettyjä negatiivisia tunteita VUOSIA seurassani. Ei vaan ollut koskaan saanut sanottua, että hei toi tuntuu musta siltä ja tältä, kun sanot noin. Asia selvisi ja siitä otettiin opiksi. Musta tuntui enimmäkseen petetyltä, että joku oli ajatellut jotain asiaa vuosia eikä ollut viittinyt kertoa siitä. Varsinkin kun tuskin kukaan haluaa toista loukata tahallaan. En ollut todellakaan tarkoittanut aihetta sellaisena, kuin se toiselle näyttäytyi. Mutta me kuvitellaan, että kaikki muut ihmiset ymmärtää meidän jutut just silleen kun me ne itse ymmärretään ja viestitään. Ja sehän on hirvee illuusio. Tänkin tekstin ymmärtää jokainen lukija just sillä tavalla, miten se menee kenenkin mielen filttereistä läpi. Ne kohdat osuu, joiden kuuluu osua ja joita on hyvä alkaa työstämään. Hyvä aloitusfraasi omien tuntemusten kertomiseen toiselle on sanoa: Musta tuntuu siltä ja tältä. Silloin et lietso riitaa etkä syytä toista mistään. Toinen ihminen ei voi sanoa, että sulla ei ole oikeutta tuntea tavalla X. Et anna toisen ihmisen egolle apetta, johon se voi tarttua. Kannustan sua näyttään tunteesi ja kohtaamaan itseäsi syvemmin tunteiden läpi elämisen kautta. Voit todellakin löytää harjoituksesta suurta vapautta ja kenties asetat ympärilläsi oleville ihmisille myös rajoja heidän käytökseensä sinua kohtaan. Mitä siedät ja mitä et siedä. Ne ei välttämättä tiedä sitä, sillä olet ehkä vain painanut ketutuksen syvälle sisimpääsi.  

Kolmas itsensä kusettamisen keino, mistä haluan puhua on asioiden värittäminen positiivisuusvärikynällä. Henkisen kasvun polulla kulkevat ihmiset (eli me kaikki) tullaan jossain kohtaa tilaan, jossa kaiken pitää olla vaan kivaa ja positiivista. Eletään positiivisuuskuplassa. Halutaan nähdä vaan rakkautta ja positiivisuutta ihan kaikessa meitä ympäröivässä. Joku hieroo paskakikkareella sun naamaan, niin käännät sen mielessäsi ihanaksi mutakylvyksi. Mää oon elänyt tollasen vaiheen läpi. En saanut onneks noin autenttista kokemusta fyysisesti, mutta henkisesti on tullut koettua kaikenlaista. Olen sittemmin irtautunut positiivisuusajattelusta. Mulle se tarkoittaa sitä, että asioita ei ole tarpeen maalata positiivisuusvärikynällä. Ne voi kohdata ihan sellaisenaan. Ei tartte ajatella kaikista pelkästään hyvää eikä tartte yrittää kääntää kaikkea rakentavaksi. Ajoittain on erittäin tervettä todeta, että tää on nyt ihan perseestä ja lähtee lätkiin. Mitä kaikkea sinä värität mielessäsi puoliväkisin positiiviseksi? Mitä kaikkea yrität olla kohtaamatta, jotta positiivisuuskupla ei puhkeaisi? Mun eräs mainio ystävä ilmaisi oman turhautumisensa positiivisuuteen mun mielestä hienosti. Se kysyi, että pitääkö mun nyt oikeesti kaivaa tästä räntäsateessa vauvanvaunujen kärräämisestä keskellä lumisohjoo jotain positiivista? Kun tätä lasta niin haluttiin, niin nyt pitäis kaiketi kokea onnea ja iloa ihan kaikesta siihen liittyvästä. Ei pidä. On eri asia olla kiitollinen, kun kaivaa kaikesta positiivisia puolia. Uskon ajatusten voimaan edelleen ja vetovoiman laki on mulle totta. Kuitenkin samaan aikaan vaikka kuinka manifestoisin ykssarvisia ja hyppelisin mielessäni pilvenhattaralta toiselle, niin todellisuudessani näyttäytyy myös ei niin kivoja asioita. Sillä ei se elämä silleen toimi, että aina ois kivaa ja positiivista. Joskus on kökköö ja kurjaa, kunnes universumin harjoitukset on käyty läpi. Sen jälkeen avautuu uusi tila, jossa näkee asiat selkeämmin kuin aikaisemmin. Kelaa mitä kaikkea sinä värität omassa elämässäsi kivemman tuntuiseksi ja samaan aikaan kusetat itseäsi rajusti? Mitä jos kohtaisit asiat totuudellisemmin ja antautuisit sen myötä myös negatiivisille tunteille? 

Kannustan sua elämään yhden viikon ajan niin, että kohtaat kaikki ajatuksesi ja tunteesi juuri sellaisina, kuin ne nousevat kokemukseesi. Pyri olemaan ensin valehtelematta itsellesi ja sen jälkeen onnistut ehkä olemaan kusettamatta myös muita. Ole itsellesi armollinen, mutta samaan aikaan rehellinen. Kohtaa itsesi, tunteesi ja kokemuksesi. 

Om Shanti - Sisäistä rauhaa.

Kaisa W Koskinen, Henkisen kasvun valmentaja, ekonomi 

PS. Liity mun maililistalle tästä ja saat aina tiedon mun poustauksista. 

PSS. Koulu alkaa, mitä sinä opiskelet tänä syksynä? Mitäs jos veisit itseäsi eteenpäin? Tutustu valmennuksiin täällä. 

PSSS. Haluatko, että tulen puhumaan teille töihin itsensä johtamisesta? Ota yhteyttä kaisa(@)asennekysymys.fi ja jutellaan miten voisin oivalluttaa koko porukkaa!