Mind your own business!

Paljon sun ajatusenergiaa menee sellasiin juttuihin, jotka ei kuulu sulle pätkääkään? Meidän ajatukset on käytännössä vain kolmessa eri osotteessa: omassa, toisten tai Universumin. Kaikki muut paitsi itseä tai omaa elämää koskevat ajatukset on täyttä viihdettä. Viihde taitaa olla myös se, joka tässä ajassa on varsin suosittua. On paljon kivempaa käyttää aikaansa muiden asioiden kelailuun ja luuloon pystyä vaikuttamaan universumille kuuluviin asioihin, kun kaivaa nöyhtää omasta navasta. Sen napanöyhtän pahan hajun lisäks voi joutua vaikka kohtaamaan itsensä ja tunteensa. HUI! Päätin kirjoittaa tälläkin kertaa sulle Byron Katien inspiroimana ja termejä lainaten ajatusenergian hukkaamisesta.

God`s business. Miten ikinä ymmärrätkään Jumalan, niin tajuat mun puhuvan isommista asioista kuin mihin ihmisellä on vaikutusvaltaa. Tästä esimerkkinä annettakoon vaikkapa luonnonmullistukset, onnettomuudet ja kuolema. Mun kielellä tälle sektorille kuuluu universumin metkut ja muut universumin vaikutusvallan alla olevat asiat. Niitä voidaan kutsua God´s businekseksi, vaikken Jumalaan itse uskokaan. Ne on asioita, joihin sulla ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa. Voit esimerkiksi kelata ja toivoa tulevaisuudelta ihan mitä tahansa, mutta lopulta se on täyttä ajanhukkaa. Sillä kukaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu tarkalleen. Voit manifestoida, tehdä aarrekarttoja ja rukoilla vaikka kaikki päivät, mutta tulevaisuus tuo tullessaan juuri sitä mitä se tuo. Ja se selviää vasta sitten, kun se tapahtuu. Suhteellisen egoistista luulla pystyvänsä vaikuttamaan asioihin, jotka ovat God´s business. Luen tähän sektoriin kuuluvaksi myös mm. jokaisen sielun elämänsuunnitelman. Kun meidän elämässä kuuluu tapahtua jotain isoa, niin sehän tapahtuu. Voit vain antautua tai itkeä ja antautua. Ihan turha panna vastaan, sillä elämä tulee läpi oven vaikka olisit sen lukinnut. Tiettyjä juttuja ei pääse piiloon ja niitä voi korkeintaan hieman viivyttää, muttei olla kohtaamatta. Elämä pitää siitä huolen. 

Somebody else´s business. Tää on herkullinen! Kelaa paljon sulla menee aikaa muiden ihmisten asioiden kelaamiseen. Sorrun itsekin tähän säännöllisesti. Onneksi tästä on mahdollista saada itsensä kiinni. Aina kun kelailet jonkun muun elämää ja asioita, niin olet tällä sektorilla. Itse esimerkiksi pohdin jossain kohtaa tosi paljon mun äitiä ja sen elämää, miten se sitä elää ja miten se käyttäytyy. Kunnes tajusin, ettei se kuulu mun tontille. Me käytetään älytön määrä aikaa yritykseen ymmärtää muita ja muiden käytöksen analysointiin. Muiden toiminta ja elämä ei loppupeleissä kuulu meille millään tavalla. Se on vain yksi viihdekanava, josta voi ammentaa loputtomasti. Ja samalla olla kohtaamatta omia juttujaan. Muita voi ikuisesti arvostella ja miettiä miten itse hoitaisi tilanteet paremmin. Tai tuntea alemmuutta muiden "parempia" elämiä kohtaan. Niin turhaa ja totuuteen pohjautumatonta. Ajattelen muiden ihmisten elämää filminä, jonka lavasteista mulla ei ole todellisuudessa mitään käsitystä. Filmitähti voi vaikuttaa ihan huikeelta, mutta se voi mennä onnettomana ihmisenä iltaisin nukkumaan. Ja sitä ei näytetä missään. Mitä jos keskityttäis vain omaan filmiin muiden tekemien elokuvien arvostelun sijaan? 

Own business. Jos sää oot ajatuksissasi in God´s business tai in somebody else´s business, niin kuka pitää huolta sun bisneksistä? Sun elämän tärkein sektori on tyhjänä, siellä ei oo ketään pitämässä susta huolta. Sinä olet oman elämäsi filmitähti ja näyttelet jokaisessa kohtauksessa koko elokuvan ajan nimeltä elämä. Sillä on todellakin merkitystä, että olet paikalla itsellesi. Silloin kun me ollaan muiden bisnesten ajattelussa, niin kukaan ei ajattele meidän parasta. Kukaan ei käsittele juttuja, joita meidän tulee itsemme kanssa kohdata. Silleen on mahdollista taapertaa meneen vaikka koko elämä. Uhrata itsensä joko God´s businekselle tai muiden asioiden vatvomiselle. Me pidetään monia koko elämänsä muille uhranneita ihmisiä lähes pyhimyksinä. Oih se uhras koko elämänsä muiden auttamiselle ja ei välittänyt itsestään yhtään. Ihan niinkun siinä olis jotain tosi hienoa. Näen asian itse eri tavalla. Niin kauan kun kyseessä ei oo joku Äiti Amman tasonen tyyppi, niin itsensä unohtaminen ei ole tarkoituksenmukaista sielun kehitykselle. Ellei tyypin karmassa sitten ole, että tämä elämä uhrataan muille ja opitaan sitä kautta, että itsestäkin tulee pitää huolta. Joten pitäydy omissa bisneksissäsi, niin ajattelu- kuin toimintatasolla. Mitä enemmän olet paikalla omalla sektorilla itsellesi, sitä paremmin voit. Sillä kukaan tai mikään itsesi ulkopuolelta ei voi tehdä sua onnelliseksi, auttaa lähemmäs sisäistä rauhaa eikä oivaltaa asioita puolestasi. Se pitää ihan itse tehdä. Se on vähän kun lukisit kaikki kirjat liittyen polkupyörällä ajamiseen. Et tule koskaan oppimaan pyörällä ajamista kirjoista. Se pitää itse kokea, oivaltaa miten tasapaino saavutetaan ja miten pyörä liikkuu eteenpäin. 

Kun seuraavan kerran löydät itsesi kelailemasta jotain pidempään, niin kysy itseltäsi: Who´s business am I in? Jos sektori on joku muu kuin oma, niin kandee miettiä paljonko siihen uhraa aikaa. Tää on vaan mun vinkki, jokainenhan valitsee itse mihin ajatusenergiaansa käyttää. Ja se meille suotakoon. 

Kun olet valmis keskittymään vain omaan sektoriisi, niin olen käytettävissäsi. Loistava pienryhmävalmennus alkaa 6.9. Sisäinen rauha workshopissa, josta voit lukea lisää täältä. Jos haluat henkilökohtaisen matkan itseesi, niin tutustu 6 viikon valmennusohjelmaan täällä.

Om Shanti - Sisäistä rauhaa. 

Kaisa W Koskinen

Henkisen kasvun valmentaja, ekonomi 

kaisa@asennekysymys.fi