Mitä kukaan ei kerro

Kukaan ei kerro mitä haasteita itsensä kehittämiseen ja henkiseen kasvuun liittyy. Yleensä hehkutetaan vain sitä, kuinka hianoo elämä on uuden vapaamman minän, joogan, meditaation ja ituhippeilyn siivittämänä. Kaikesta henkisyyteen liittyvästä tehdään sellasta sopivan mystistä ja vain mukamas joillekin harvoille avautuvaa puuhaa. Jengi käy ties missä foliohattuiltamissa etsimässä vastauksia ja hurahtelee johkin ykssarvishoitoihin. Eikä siinä mitään, whatever works.

Mutta kaiken sen etsiskelyn ja vastausten saamisen jälkeen itsensä ulkopuolelta, on edessä sisäinen duuni. Uskonko tähän kaikkeen? Mikä on totta ja mikä ei? Mistä tiedän mikä on totta ja mikä huuhaata? Pikku hiljaa sisältä alkaa nouseen aiheita työstettäväksi ja epäusko valtaa ajoittain mielen. Oonks mää tulossa hulluks?

Sitä kelaa omaa suhtautumistaan asioihin, joita ei silmillä ole mahdollista havaita. Miettii, onko energia totta tai voiko jutut oikeesti muka värähdellä? Mikä mun funktio täälä on ja miks mää herään aamusin? Onks pakko ansaita rahaa ja hoitaa asioita? Mitä tästä kaikesta sykkimisestä saa palkkioks?

MEILLE EI LUVATTU MITÄÄN

Universumi ei ole luvannut sulle eikä mulle yhtään mitään. Se, että teet kaikki jutut "oikein" elämässä ja olet joillakin mittareilla hyvä ihminen, ei takaa yhtään mitään. Hyvää elämää ja lopputulosta ei voi ansaita, se ei ole yksittäisen ihmisen käsissä mitä elämässä tapahtuu. Saatat olla maailman herttaisin, ystävällisin ja ihanin tyyppi ja kuolla 35sena syöpään. Epistä, kaikki sanoo. Joku saa himassa säännöllisesti turpaansa tai sen talo palaa. Ai kauheeta mikä kohtalo, ihmiset sanoo.

Mitä jos kaikki sielut valitsee itselleen tietynlaisen polun tähän elämään? Mitä jos kaikkien tapahtumien tarkoituksena onkin vaan kasvattaa meitä sieluina, mennäksemme itsemme kanssa eteenpäin? Mitä jos kaikki tapahtuu vaan meidän itsemme vuoksi ja korkeammaksi parhaaksi, kokemuksesta huolimatta? Kukaan meistä ei oikeasti varmuudella tiedä, mitä elämä tuo tullessaan ja mikä on oma polku. Se selviää vaan elämällä sen läpi.

Kun lähdet tunniks urheileen, et tiedä jaksatko koko reeniä. Sulla voi olla aiemmilta reenikerroilta kokemus, että jaksat hyvin ja sen takia luotat selviäväsi kunnialla tästäkin kerrasta. Mutta sitä ei voi tietää varmuudella, reeneissä voi mennä vaikka nilkka ja homma jää siihen sillä erää. Sama se on elämässä. Se on arvaamatonta ja universumi heittää välillä kierrepalloja, joita me ei voida mitenkään ennakolta taklata.

Sit pitää alkaa elämään siitä uudesta tilanteesta ja kohdasta käsin, mihin on joutunut. Ehkä se nilkka meni, jotta ottaisit iisimmin hetken aikaa. Ehkä se universumin kierrepallo osu suoraan naamaan, koska omassa elämässä piti nähdä jotain tosi paljon selkeemmin.

HENKINEN POLKU ON VÄLILLÄ VIA DOLOROOSAA

Mitä syvemmälle alkaa tekeen matkaa itseensä, sitä intensiivisemmäksi prosessi muuttuu. Kun aiheita kuopastaan syvältä, niin vaikutus omaan todellisuuteen on vahva. Itsensä kehittäminen ja sielun kasvamisen prosessi on kaukana kivuttomasta. Se sisältää pirusti ahdinkoo, epäuskoo, tuskailua ja ties mitä muita negatiivisia tunnevariaatioita.

Se ei ole mitään aaaahh bliiiisssss oommmmmm meininkiä todellakaan. Se on välillä havuja perkele ja oksennus suussa - menoo. Siinä ei vihreet yrttiteet eikä mielenhiljentämiset paljon auta, kun käsittelee oikeesti isoja juttuja itsensä kanssa. Kunnes pääsee kohtaan, jossa on vaan tosi done kyseisen jutun suhteen. Se aihe on puristettu niin kuiviin, että siitä on valmis päästään irti. Ehkä koska ei muuta voi ja ehkä koska se prosessi on ollu tarpeeks intensiivinen.

Sen jälkeen tulee se ahhh ja blissss. Kunnes tulee uus universumin kierrepallo nassuun ja sit pääsee taas uuden aiheen pariin. Jos oot smooth ride - vaiheessa, hienoa. Jos oot havuja perkele - vaiheessa, niin luota siihen, että ei se aina oo sitä samaa. Älä tee pysyviä ratkaisuja hetkellisissä vaikeuksissa. Anna myrskyn laskeutua ja katso uudessa kohdassa, mikä on paras tapa jatkaa.

PALKKIONA VAPAUS

Omien kokemusten valossa voin luvata, että kaikki tasottuu ja jälkikäteen sitä tajuaa, miksi jutut meni niinkuin ne meni. Vaikkei se ollut kivaa sillon ja prosessi saattoi olla todella intensiivinen. Kun ite oon päässy aiheiden pariin, jotka on nousseet todella syvältä karmisesta lastista, niin niiden päätteeksi on koittanut kaikista suurin vapaus. Irtaantuminen egon harhoista ja kuvitelmista, kohti levollisempaa olemista.

Suurin oivallus mikä itselle on tullut kovista elämänkouluista on, että elämä oikeesti kantaa. Mun ei tarvii ressaa eikä miettiä oikeestaan enää yhtään mitään liittyen huomiseen. Siitä on ikään kuin huolehdittu mun puolesta. Jos joku, niin se on levollista tietää varmuudella. Voin suunnitella ja mahdollistaa asioita, mutta kuitenkin vain se tapahtuu mikä on linjassa mulle tähän kohtaan.

Meille kaikille tapahtuu juuri nyt just sitä, minkä kuuluukin tapahtua. Joten nauti siitä mitä sulla nyt meneillään, koska se on ihan linjassa. Linjassa sun korkeimman parhaan kanssa.

Let your Light shine brigh,

XO Kaisa

Kaisa W Koskinen, Muutosvalmentaja