Jokainen on oikeasti yksin

Iso osa ihmisistä elää illuusiossa, että ne ei olis yksin tässä maailmassa. Yksinäisyyttä, itsensä kohtaamista ja ihan puhdasta olemista vältellään nojautumalla mitä moninaisimpiin asioihin. Olkoon se sitten parisuhde, ystävyyssuhteet tai perhe. Työ, muu yleinen häsääminen, telkkari tai kuntoilu. Huumeet, alkoholi tai lääkkeet. Ihan sama oletko naimisissa, onko sulla lapsia tai jatkuvasti lähellä olevia läheisiä. Meistä jokainen on oikeasti yksin tässä retkessä nimeltä elämä. Me tullaan tänne yksin ja me lähdetään täältä yksin. Me ollaan ainoita, ketkä tietää kaiken meistä ja joutuu elään pään sisäisen tyypin kanssa. Itseänsä ei ole mahdollista pakoilla loputtomiin. Joskus se tyyppi siellä peilissä on kohdattava, joko tässä tai seuraavassa elämässä. Moni kuitenkin tekee melkein mitä vaan, ettei joudu olemaan itsensä kanssa. Koska sehän on ihan karseeta joutua kohtaamaan itsensä, nähdä, kuulla, tuntea millainen ihminen oikeasti on. Jos se ei olis niin pelottavaa, niin jengi ei pakenis itseään. Kunnes ne tulee kohtaan, jossa ne joko vahingossa tai tietoisesti alkaa olemaan läsnä itselleen. Ja huomaa, että hei tää tyyppihän on ihan jees. 

Monet pakenevat itseään koko elämänsä. Tapoja on todella monia, mainitsen niistä vain muutaman. Jotkut tekee niin saatanasti töitä, jotta ne tuntis kuuluvansa johonkin ja olevansa siellä tärkeitä. Omassa mielessään tietenkin korvaamattomia. Töihin voi aina paeta, kun on muuten tylsää tai merkityksettömän tuntuista. Toiset perustaa perheen ja luo omalle olemassa ololleen sitä kautta merkitystä. Jotkut jopa ripustautuu kersoihinsa ja alkaa elämään niiden kautta unohtaen itsensä. Tai luoden vahvan identiteetin äitinä ja sitä kautta saaden merkityksen omalle elämälle. Jotkut muodostaa jonkun ihme symbioosi parasiittisuhteen ja ripustautuu siihen toiseen kuin pelastusrenkaaseen haaksirikossa. Toiset pakenee viinaan tai huumeisiin, koska sillonhan ei tarvii ajatella selkeesti ja nähdä itseään totuudellisesti. Selvin päin kun joutuu kohtaan oman elämän tylsyyden ja ongelmat. Joku turruttaa itsensä urheilulla ja kontrolloimalla itseänsä kaiken maailman fitnesseillä sun muilla ulkosen onnellisuuden metsästyskeinoilla. Niinkun mun eräs hyvä ystävä sanoi maratoonijuoksusta, että ensin se oli sitä että halusi todistaa itselleen pystyvänsä siihen. Sit siihen jäi koukkuun, koska maratonin jälkeen on niin loppu fyysisesti ja euforisessa tilassa, ettei jaksa kelaa mitään juttuja päässään. Eli sekin on yhdenlainen getaway itsestä ja omien tunteiden kohtaamisesta, hetkellisesti.

Kaikilla ihmisillä on joskus ja ehkä aika useinkin tylsää. Jokainen on yksinäinen ja erillisyyttä tunteva. On huone sit täynnä ihmisiä tai tyhjillään. Ihan sama nukkuuko samoissa lakanoissa joku muukin vai ootko yksin. Ihan sama montako sisarusta tai kuinka läheinen perhe on. Ihan sama monta kersaa teet tai onko sulla aina kumppani mukana kaikessa. Me kaikki ollaan silti omien ajatustemme, sisäisten demoniemme ja tunteidemme kanssa YKSIN. Me käsitellään asiat sisällämme yksin ja joudumme tekemään ratkaisut sekä kantamaan vastuun yksin. Muut ihmiset on kivoja neuvonantajia, mukavaa seuraa ja tunnetilojen jakajia, mutta oikeasti me ollaan kaikki erillisiä entiteettejä kokemassa näitä elämän asioita. Uskon yhteiseen tietoisuuteen ja siihen, että meidän kaikkien sielut on yhteisestä Lähteestä alunperin. Mutta se ei poista silti sitä faktaa, että olemme yksittäisinä erillisinä otuksina täälä viemässä oman sielumme kehitystä eteenpäin. Muiden teot ei edistä oman sielun kehitystä suoraan, jokaisen prosessi on itsenäinen. Kasvuprosessia ja elämää ei voi suorittaa toisen puolesta, vaikka kuinka haluaisi. Mun pitää elää ne jutut läpi ja saada oivallukset, eihän ne muuten mee perille. Vaikka kumppani olis liimaantuneena kylkeen 24/7, niin sisäiset tuntemukset ja kokemukset on silti jokaisen omia. Se on vaan illuusio ja egon harha, että kun meidän elämässä on muita, niin me ei olla yksin. Jokainen on oikeasti ihan vitun yksin täällä kokemustensa kanssa ja jos kuvittelet jotain muuta, niin hienosti olet onnistunut harhauttaan itseäsi.

Miten sen tylsyyden, pelottavan itsensä kohtaamisen tai läsnäolon pakoilun itseltään voi sitten ratkaista? Mää kysyn itseltäni kysymyksiä, kun huomaan kaipaavani jotain pakoiluksi luokiteltavaa tai löydän itseni tekemästä jotain, minkä tiedän olleen aiemmin itsensä pakoilua. Mitäs sää Kaisa nyt tällä kertaa pakoilet? Mitä sää et halua tässä hetkessä kohdata? Mulle esimerkiksi käsitöiden tekeminen on getaway. Ja maalaaminen. Sillon ei tarvii kelaa mitään muuta. Se on sellanen ajatusloma itseltä. Ajatuslomia tarvitaan silloin tällöin. Liian usein olen historiassa paennut tylsyyttä tai omien tunteiden kohtaamista herkkunautintoihin, ihan kuin se 2 minsaa oraalista nautintoo pelastais mut jonkin fiiliksen läpikäymiseltä. Meidän sisällä on aikuinen versio meistä itsestä ja sit siellä on lapsi tai teini. Riippuu kuka on ratissa, niin sellaista on käytös. Sillon kun aikuinen-Kaisa on paikalla sen teini-Kaisan sijasta, niin se aikuinen tietää, että herkkujen ahmimisella on seurauksia. Teini sen sijaan elää hetkessä eikä ajattele pidemmälle. Yritän ottaa sen aikuisen mukaan ruokakauppaan, koska jos se teini on marketissa, niin kori on täynnä kaikkea paskaa. Kaikilla on välillä tylsää ja ego haluaa vimmatusti suorittaa silloin luodakseen itselleen merkitystä. Itse olen opetellut sietämään tylsyyttä. Pienenä kysyin ainoana lapsena usein mun vanhemmilta, että mitä tehtäis. Äidin vakiovastaus oli, että ei aina tarvii tehdä jotain. Törkee viisaus näin jälkikäteen ajateltuna!

Itsestään huolehtimisessa ei ole mitään vikaa, jos se ei ole pakonomaista tai liian tavoitehakuista onnellisuuden metsästystä. Joskus sohvalla pötkötys tai päiväunet on se juttu, mitä eniten tarvii just siinä hetkessä. Herkuttelu sillon tällön on nautinto, mutta herkkuihin pakeneminen usein on persettä levittävää puuhaa. Muiden ihmisten seura ja avoimet keskustelut ovat elämän suola, mutta muiden seuraan ei voi takertua paetakseen itseään tai demonejaan. Meidän jokaisen on kohdattava itsensä ja tunteensa ihan keskenämme. On hienoa, että monet haluavat suoriutua työstä kunnialla ja antaa työhön osaavan panoksensa. Työn tekeminen tai rahan ansaitseminen ei ole kuitenkaan minkään sielun grande plän. Työ on keino toteuttaa itseä ja muun elämän pitää olla tasapainossa suhteessa työhön käytettyyn aikaan. Itse ajattelen arkeani ympyränä, joka muodostuu monista eri viipaleista. Elämän viipaleiden tulee olla sopivassa suhteessa toisiinsa, muuten yhden osion liian iso siivu syö kokonaishyvinvointia jostain toisesta. Ehkä se taikasana on balanssi. Ja tiedostus siitä, mitä pakenee ja mihin. Itsensä kusettamisesta ei myöskään ole mitään apua, joten mitä rehellisempi pystyy itselleen olemaan, niin sitä parempi. Mun vinkit läsnäololle ja itsensä kohtaamiselle pakoilun sijaan ovat:

  • Vierota itsesi somesta ja kännykän jatkuvasta pläräämisestä.
  • Rajoita television katselua ja katso vain ohjelmia, jotka oikeasti haluat nähdä.
  • Kehitä itsellesi jokin luova tapa toteuttaa itseäsi.
  • Tee asioita myös yksin, käy leffassa tai kaupungilla ihan keskenäsi.
  • Kuntoile välillä ilman tavoitteita tai aikaa.
  • Älä käytä lapsia tekosyynä itsesi unohtamiselle, järjestä aikaa myös itsellesi.
  • Täysi kalenteri ei ole merkki hyvästä elämästä. Se on merkki kyvyttömyydestä olla.
  • Jos sulla on aina kiire, niin kysy mihin sää kiirehdit? Hautaan?
  • Opettele syvähengittämään. Se auttaa ylittään monen kurjan fiiliksen.
  • Tajua, ettei elämä ole niin vakavaa. Mikään ei ole oikeasti vakavaa. Relaa!

Iloa itsesi kohtaamiseen! Tuu Polku itseen - retriitille 2.-3.4.2016 Espooseen, jos oot valmis kohtaamaan itsesi ja oppimaan keinoja miten se tehdään. Ilmottautuminen päättyy pe 25.3.

Kaisa W Koskinen, henkisen kasvun valmentaja, ekonomi, Licensed Trainer of NLP

PS. Jos et oo mun maililistalla vielä, niin liity täällä.

PSS. Polku itseen - viikonloppuretriitti 2.-3.4. Espoossa, lue lisää täältä. Olen Mansessa aka Tampereella 5.5.2016 Mielen hiljentämisen päivässä, sinne!

PSSS. Mielen hiljentämisen verkkokurssi ja itsensä kehittämisen verkkovalmennus tulossa huhtikuussa! Stay tuned.