Itseään ei voi paeta

retriitti_tampere

"Sitten kun olen jossain kaukana tästä oman elämän arjesta, niin mulla on parempi olo. Sitten kun lähden reissuun, voin nauttia elämästä. Voi kumpa asuisin jossain muualla, auringossa ja lämmössä, niin silloin olisin varmasti tyytyväisempi elämääni. Voi kun pääsisin edes hetkeksi pakoon näitä elämäni ihmisiä, hermolomalle." Mutta kun ei se kultapieni ihan mee niin.

Me kaikki kerrotaan itsellemme erinäisiä tarinoita kuvitteellisista tilanteista ja olosuhteista, joissa kuvittelemme kaiken olevan paremmin. Siinä mikä on jo tuttua, ei välttämättä ole enää viehätystä ja glitteriä. Joten alamme haaveilemaan jostain muusta, jostain mukamas paremmasta. Haaveilu on hieno harrastus ja esimerkiksi keskitysleireiltä selvinneet ovat siirtäneet mielensä elämään muualla kuin leirillä, luoden oman mielikuvitusmaailmansa. Ja selvinneet koettelemuksistaan niiden avulla. Joten haaveilla saa, haaveilu saattaa olla uuden elämänvaiheen kehittyvä siemen. Kunhan tietyt realiteetit on selvillä itselle eikä tipahtele jatkuvasti egon leikkiin nimeltä illuusio. Sillä harva meistä on oikeesti rankoissa olosuhteissa, me vaan tehdään niistä helvetillisiä itsellemme ihan itse.

"Sitten kun olen jossain muualla kaukana omasta arjesta, niin mulla on parempi olo." Kun ihminen menettää edes hetkellisesti sairauden tai muun arjesta pois heilauttaman tapahtuman myötä arkensa, niin se ei itse asiassa halua mitään muuta kuin palata siihen hetki sitten vielä tylsältä tuntuvaan elämään. Arki on parasta. Arjessa on niin paljon hienoja asioita, mutta me missataan niistä suurin osa kun halutaan olla jossain muualla. Ja niinhän me suurimman osan ajasta ollaankin. Ei me olla läsnä meidän kumppanille, lapsille eikä työpaikalla. Duunissa paikalla on useimmiten vaan ruho. Kotona läsnä on tyyppi, joka selaa somee tai touhuamalla miljoonaa asiaa yhtä aikaa yrittää poistaa sisäistä ahdistustaan. Pysähdy. Hengitä. Opettele olemaan tässä. Koska muuten sää missaat kaikki ne hienot hetket, mitä se arki tarjoilee ihan joka päivä. Sateenropinan, lapsen hassut jutut, kumppanin tarjoaman sylin, koiran ulkoilutuksen myötä koettavan luonnon.

"Sitten kun lähden reissuun, voin nauttia elämästä." Ehkä, paitsi jos tyytymättömyys asuu arjessa, niin kyllä se vitutus omaa elämää kohtaa seuraa myös sinne toiseen maahan. Reissussa saa kokemuksia. Reissussa irtautuu arjesta ja sen velvoitteista. Itse asiassa mitä reissu tekee, niin se aukasee tilan itselle olla vain. Ellei sitten suorita reissaamistakin samalla mentaliteetilla, kuin sitä omaa arkea. Reissun päällä me annetaan itsellemme mahdollisuus siihen, että läpi pääsee myös niitä ajatuksia, jotka arjessa tulee tungettua syvälle takaisin mielen syövereihin. On paljon helpompi todeta arjessa, että mulla ei nyt ole aikaa kohdata näitä mörköjä tai kelailla jotain elämää suurempaa. Tungetaan sellaset ajatukset sinne mistä tulivatkin. Reissussa on aikaa kohdata syvyyksistä nousevia juttuja ja saada kirkkautta mieltä arkarruttaneisiin asioihin. Etäisyys tuo yleensä tilaa nähdä asiat erilaisessa valossa. Oon saanut todella monia timanttisia oivalluksia nimenomaan silloin, kun olen päästänyt irti. Irti niistä ajatusjumeista, jotka ovat pitäneet mut paikoillaan. Hyväksynyt siinä hetkessä sen, etten tiedä miten voin asian ratkaista. Ja mitä tapahtuu: universumi tuo vastauksen läpi jotain kautta. Se voi olla radiossa soiva biisi, se voi olla joku toistuva sana mikä pompsahtaa jostain, se voi olla ystävän pohdinta, josta tajuaa jotain itselle soveltuvaa. Jotain kautta se vastaus yhtäkkiä tulee ja silloin se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Sitten sitä hetken ihmettelee, miten ei ole tajunnut juttua aiemmin. Ratkaisut ei tule aktiivisen mielen tuotoksina, ne tulee välähdyksinä hetkissä, joissa niitä ei osaa odottaa. Joten lopeta ratkaiseminen ja aloita antautuminen.

"Voi kumpa asuisin jossain muualla, auringossa ja lämmössä, niin silloin olisin varmasti tyytyväisempi elämääni." Joka maassa on omat haasteensa ja kaikki ulkomailla edes hetken asuneet tietää, että välillä tulee ikävä kotimaan tapoja hoitaa jotain asioita. Muutettuasi uuteen maahan, myös siellä koittaa hetken kuluttua arki. Kahden viikon etelänloma on eri asia, kuin asua jossain maassa pysyvästi. Muualla oppii myös uudella tavalla asioita itsestään, kun joutuu epämukavuusalueelle ja tekemään juttuja, jotka eivät ole tuttuja. Toisille tämä sopii ja toiset ikävöi ruisleipää. Tyytyväisyys omaa elämää kohtaan ei riipu olosuhteista. Maailman onnellisimmat ihmiset tulevat oloista, joissa heillä on hyvin vähän. Ehkä länsimaisen yhteiskunnan idea on nimenomaan herättää meidät siitä unesta, että materia ja olosuhteet lisäisivät millään tavalla henkistä hyvinvointiamme. Oma kokemukseni on, että mitä pienemmin ja yksinkertaisemmin elän, sitä enemmän pystyn olemaan totuuden äärellä. Totuudella tarkoitan sitä, mikä on oikeasti olennaista. Kuten sisäisen rauhan tila ja egon harhoista irtautuminen. Jos et ole tyytyväinen elämääsi siinä kohdassa missä olet nyt, niin silloin on hyvä miettiä mikä on se kohta, jossa haluaisit elää. Minkä asioiden pitää muuttua, jotta koet paremmin olevasi itsesi. Jos se tarkoittaa, että vaihdat maisemaa, niin ala tekemään asioita tuon vision eteen. Mitä se sitten kenenkin kohdalla vaatii. Eräs ystäväni aloittaa parhaillaan maatilaa Sri Lankassa, koska se on hänen sielunsa koti. Toinen seurasi unelmaansa Atlantin toiselle puolelle, kun Suomessa ei kyseistä uraa voi tehdä. Ja minä keksin juuri, miten mahdollistan elämäni jatkossa maailman kansalaisena. Hommat loksahtaa kohdilleen, jos niiden kuuluu tapahtua. Se mikä ei etene tai luista, ei ole linjassa tapahtua siinä hetkessä. Joten luota universumin ajoitukseen ja sisäiseen ääneesi toimia tai olla toimimatta.

"Voi kun pääsisin edes hetkeksi pakoon näitä elämäni ihmisiä, hermolomalle." Välillä vaan menee hermo ja siihen on syytä tottua. Aina kun kyseessä on kaksi ihmistä, niin ei se koskaan ole yhtä blissiä ja ihanuutta koko ajan. Ne kenen kanssa on sellainen kokemus aina kohdatessa, niin niiden kanssa ei oo tullut vielä vietettyä tarpeeksi aikaa. Sillä mitä enemmän viettää aikaa jonkun kanssa, niin sitä isommin se jossain kohtaa koettelee myös hermoa. Sinkut näkee tän reissatessaan ystävien kanssa ja parisuhteessa elävät tietävät sen jokapäiväisestä realitystä. Eikä se hermon meneminen tarkota mitään pysyvästi pahaa. Se on vaan sitä, että pääsee kohtaamaan eri juttuja itsestään. Tajuaan, että hei tossa asiassa mulla on kehitettävää itseni kanssa ja hassua että toi toisen ihmisen toiminta nostaa mussa pintaan tälläsiä fiiliksiä. Tai siis hups, oikeestihan vaan henkisesti pidemmällä olevat osaa ajatella noin. Muilla vaan menee hermo ja ne syyttää siitä muita. Kun se toinen sitä ja tätä. Mitäs jos antais sen toisen olla just sellanen kun se on? Mitä jos vaan hyväksyisi, että se nyt on tollanen tyyppi ja se touhuaa tollasia juttuja? Oikeestihan se hermo menee siihen, ettei se toinen toimi kuten itse haluaisi sen toimivan. Silloin ollaan asetettu sille toiselle odotuksia, joita se ei lunastakaan. Ja sit menee hermo. Mun neuvo on, että keskity sitä enemmän omaan napaan, mitä enemmän sulla menee hermo muiden touhuihin. Koska se ongelma ei koskaan ole niissä muissa, vaan ihan ittessä. Ja ainoa kenen touhuihin voit todellisuudessa vaikuttaa, olet sinä itse.

Mullakin oli kuvitelma lähdettyäni omasta arjesta kirjoittamaan kirjaa paratiisisaarelle, että pystyn olemaan innovatiisempi ja enemmän flowssa, kun olen muualla kuin kotona. Hyvä läppä. Vajaan parin viikon kohdalla huomaan kirjotusflown jääneen varmaan johkin Siperian kohdalle ja sillä kestää ilmeisesti saapua tänne jollain muulilla. Ihan yhtä lailla kelaan kotiasioita ja ongelmiani. Itseään ei pääse pakoon, vaikka maailman ääriin lähtisi. Niin vaan on, se yks tyyppi istuu aina mukana lentokoneessa. Se seuraa sua aurinkotuoliin ja ravintolaan. Se hölöttää sillon, kun haluaisit kokea vain hiljaisuutta. Se estää sua tekemästä ja menemästä, vaikka muka kovasti haluaisit. Se sanoo ei, vaikka haluisit sanoa kyllä. Sillä ei ole aikaa sulle, vaikka toivoisit että olisi. Se on ainoo tyyppi, kehen voit luottaa satasella joko onnistumisen tai epäonnistumisen suhteen. Ja se ei koskaan jätä sua, sitä ei voi karistaa kintereiltä pakenemalla. Se olet sinä itse. Sun pahin vihollinen ja suurin rakastaja. Vain sinä voit muokata sitä tyyppiä sellaiseksi, kenen kanssa haluat olla. Parasta on se, että sen kehittyminen on täysin sun omissa käsissä. Kun annan itseni olla vain juuri sellainen kun olen, hyväksymällä mun elämän haasteet ja pyrkimättä ratkomaan asioita, jotka eivät ole mun käsissä, niin vastaukset saapuvat. Vastaukset, jotka olivat koko ajan läsnä ja paikalla, mutta en vaan nähnyt enkä kuullut niitä. Pako loppuu, saapuu kohtaaminen ja antautuminen. Itselleni ja sisäiselle totuudelleni. 

Aurinkoa ja Intian valtameren kohinaa Sri Lankasta! Jaa, likee, share the vibes :)

XXXO Kaisa

Kaisa W Koskinen, henkisen kasvun valmentaja, ekonomi, Licensed Trainer of NLP

PS. Jos et oo mun maililistalla, niin pääset sille täällä.

PSS. Mielen hiljentämisen päivä Tampereella helatorstaina 5.5., lue lisää ja ilmottaudu täällä.

PSSS. Kaipaatko ohjattua meditaatiota? Mielen hiljentämisen meditaatio Linjautuminen tähän hetkeen on saatavilla täältä hintaan 10€. Lisäksi löytyy ilmainen Intian valtameren kohina äänite, jolle on vaikka kuinka monta tarkoitusta :)

PSSSS. Multa on tulossa 3 (siis KOLME!) verkkovalmennusta lähiviikkoina! Oon superinnoissani ja halkeen niiden timanttisuudesta ehkä ihan just atomeiks. Henkisen kasvun polku I ja II sekä Mielen hiljentämisen verkkovalmennus. Kaikki tulee oleen vaan 29,90€/kurssi, joten kaikki pystyy hankkiin jos haluaa. Stay tuned, pian ne on ulkona!