Anna armoa

Mun sydäntä liikuttaa tosi paljon tällä hetkellä armollisuus ja armo itseä sekä muita kohtaan. Olen ollut armoton ja vaativa itselleni niin kauan kuin muistan. Nyt olen saanut tuon ehdollistuman liikkumaan ja päässyt kokemaan suurempaa hyväksyntää kuin koskaan aiemmin. Sain yhdessä meditaatiossa viestin, että mieti tätä. Olen päässyt viime aikoina tuntemaan miltä tuntuu, kun hyväksyy itsensä ja elämänsä juuri sellaisena kuin se näyttäytyy. Miltä tuntuu kellua armossa, täydellisen hyväksynnän tilassa itseään ja muita kohtaan. Kuinka vapauttavaa se on ja kuinka kaunista se on. Niin kaunista, että haluat itkeä kun rakkaus alkaa virrata itseäsi kohtaan. Mikä saa meidät olemaan niin armottomia itsellemme? Miten voi lisätä armollisuutta itselleen? Miten hiljentää armoton viestintä pään sisällä?

Meidät on ehdollistettu olemaan aina parempia, pärjäämään paremmin, yrittämään olla enemmän mitä olemme. Miten kukaan voisi olla enempää mitä on? Minkä vuoksi kenenkään tarvitsisi pyrkiä olemaan enemmän mitä todellisuudessa on? Minkä vuoksi haluamme antaa itsestämme kuvaa, jossa mukamas olemme jotenkin hienompia ja parempia mitä todellisuudessa? Koska luulemme, että sillä saa enemmän hyväksyntää ja ihailua. Siten tuntee kuuluvansa ehkä paremmin joukkoon. Vaikka ne kaikki muutkin vaan esittää urheeta, fiksua, vahvaa, varakasta, itsensä kanssa sinut olevaa, henkistä, terveellistä. Ehkä joku onkin 24/7, mutta on siellä paljon myös showta mukana. Jos itse tiedät kantavasi rooleja ja rooliasuja, niin silloin voit hyvin olettaa muillakin olevan samanlaisia taipumuksia. Jos olisimme ihan itsejämme, niin ehkä kuvittelemme olevamme riittämättömiä. Omia rikkinäisiä itsejämme. Jota me kaikki ollaan. Kunnes tajutaan oma potentiaalimme, voimavaramme ja sytytämme sisäisen valomme. Mutta niin kauan kunnes valot syttyy, me halutaan olla jotain mitä ei välttämättä ole edes olemassa. Parempia ihmisiä.

Paremmat ihmiset tekee kaiken paremmin. Ne elää täyteläisempää elämää, ne tekee kaikkea hauskaa, ne hengaa vain toisten helmien kanssa ja niillä on pakko olla helvetin hyvä olo kaiken aikaa. Mutta kun sellasia ihmisiä ei ole olemassa, paitsi mielikuvitusolentoina. Jos kaikki ihmiset heittäisivät omat sisäiset demoninsa kerrostalon pihalle, niin menisit äkkiä keräämään omasi pois. Armottomuutta ruokkii se, että muut haluavat antaa itsestään parasta kuvaa ja sää hyväuskoisena nielet sen. Sillä kaikki ei ole kultaa, mikä kimaltaa. Armo on totuudellisena elämistä itseään kohtaan. Armo on usein sanana ehdollistettu liittymään uskontoon, Jumalan armoon ihmisiä kohtaan. Mutta kun Jumalaksi kutsuttu on sitä mitä me kaikki ollaan, joten lopulta on kyse ihmisen armosta itseään kohtaan. Meidän jokaisen sisällä olevasta hyväksynnästä kaikkea kohtaan.

Yksi suurimmista lahjoista mitä voit antaa itsellesi, on armollisuus. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakin sulle. Pään sisäinen tuomari, hallitsija, piiskuri tai kommentaattori puhuu täyttä paskaa. Voit sanoa sille osalle itseäsi, ettet tarvitse hänen palveluksiaan enää. Kun huomaat kommentaattorin astuvan puhujanpönttöön, päätät olla kuuntelematta sitä puhetta. Ja jos vahingossa kuulet jotain, niin et ota juttuja tosissasi. Panet ne merkille ja kysyt itseltäsi: onko tämä todella tapa, jolla haluan puhua itselleni? Päätät sen sijaan, että kannustat, motivoit, kehut ja ylistät itseäsi. Peilikuvalle sen kertominen, kuinka huikee tai upee tyyppi sieltä heijastuu on aluksi haastavaa. Me ollaan niin ehdollistuttu epäkohtien etsimiselle itsestämme, että positiivista palautetta on aivojen jopa vaikea äkkiseltään tuottaa. Mää haluan haastaa sut viikon ajaksi kannustamaan ja kehumaan itseäsi. Ihan sama mitä tapahtuu. Kaivat esiin tyypin, joka näkee, tuntee tai kuulee omassa toiminnassasi hyvää. Sillä kuka oikeasti arvottaa mikä on hyvää ja mikä huonoa? Sinä. Muiden arvomaailmoilla ei ole väliä, sillä loppupeleissä et halua linjautua muuhun kuin omaan totuuteesi.

Armo on rakkautta, rakkautta itseä kohtaan. Armo on itsensä hyväksymistä juuri sellaisena kuin on. Itsensä hyväksyminen on itsensä rakastamista. Olen oppinut omalla polullani, että muille on helppo antaa anteeksi, mutta itselle kaikista vaikein. On vaikea hyväksyä omasta mielestä pieleen menneitä valintoja tai epäonnistumisen kokemuksia. Mutta ne ovat vain mielen mittareita. Ei ole olemassa epäonnistumista tai pieleen menneitä valintoja. On olemassa vain oikeita valintoja, valintoja jotka kuljettavat meitä juuri siihen kohtaan, johon meidän kuuluukin kulkea. Ei ole olemassa epäonnistumisia, on olemassa vain kokemuksia, joista voi oppia. Mitä jos alkaisit antamaan anteeksi itsellesi kaiken sen, mitä olet tehnyt, sanonut tai ollut? 

Et voi myöskään olla itsellesi armollisempi, mitä olet. Voit kuitenkin alkaa työstämään armollisuutta itseäsi kohtaan ja ajan myötä pääset eri kohtaan, missä olet nyt. Jos olet haukkunut itseäsi 35 vuotta, niin yhden päivän kehuminen ei luo aivoihisi pysyvästi uusia hermoratoja. Mutta toistettuna harjoituksena sun aivot oppii uuden tavan puhua ja suhtautua itseäsi kohtaan. Sun sydän alkaa avautumaan lisää, rakkaus alkaa virrata. Ehkä armottomuus on siivittänyt sut huippusuorituksiin. Oppiaksesi että, kaiken mentyä nappiin ja saatuasi himoitsemasi huippusuorituksen aikaan, sekään ei tuota tyydytystä pysyvästi. Sillä mikään ei koskaan tuota egolle tyydytystä. Ego haluaa aina lisää, enemmän, paremmin. Ja se on egon tehtävä. Ilman egon ohjausta, emme koskaan voisi vapautua sen vallasta. Sekin, että haukut egoasi ja käsket sen olemaan hiljaa, on armottomuutta. Armo itsellesi näyttäytyy myös niin, että rakastat egoasi ja sen näytille tuomia aiheita. Ego on osa meitä jokaista ja meidän systeemiä, joten sen vihaaminen on sama kuin vihaisit nenääsi. Silti se nenä on siinä naamassa. Vihan sijaan voit syleillä nenää mielessäsi ja kiittää sitä sen tärkeästä tehtävästä. Voit silittää sitä ja kertoa kuinka hienoa nenä se onkaan!

Opettele kellumaan armossa, edes hetken matkaa. Jos se vaatii 100 kertaa päivässä "Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen" tai "Arvostan itseäni" tai "Annan itselleni anteeksi"-hokemisen, niin sitten se vaatii sen. Jos se vaatii kannustusta sisältäviä post it-lappuja ympäri kämppää, niin sit teet sen. Jos se vaatii hiljentymistä itsesi äärelle ja sydämestä virtaavan rakkauden tunteen levittämistä kehoon, niin tee hiljentymisharjoituksia. Armoa on myös se, että hyväksyt olevasi tuhansien kilometrien päässä armollisuudesta itseäsi kohtaan. Muistan kun joskus mut valtasi ihan mieletön tunne hokiessani itselleni "Annan anteeksi minulle". Anteeksianto itselle ja näin ollen armollisuuden osoittaminen omia touhuja kohtaan on jotenkin niin syvästi liikuttavaa, että tuntuu kuin sielu itkisi ilosta. Helpotuksen puhdistavaa itkua. Suosittelen. Jos itsekritiikki ei muuten lähde liikkumaan energiakentästäsi, niin ota siihen vortex healing energiaa. Se päräyttää mitä vaan ja poistaa jumit. Vortexia saat multa 60€/h, jos resonoi. Jos joku yksittäinen juttu on muuttanut mua kaikista eniten uskomattoman paljon, niin se on vortex. Ylipäätään oman energiakentän ja systeemin energeettinen työstäminen on oikeesti avain kaikkeen. KAIKKEEN. Mulla olis kertoo vaikka kuinka monta tosielämän juttua liittyen energian työstämisen vaikutuksiin omassa elämässä, mutta kerron niitä toisella kertaa :)

Armoa ja lempeyttä.

Kaisa

Kaisa W Koskinen, Henkisen kasvun valmentaja, ekonomi, Licensed Trainer of NLP

PS. Sisäisen rauhan workshopissa tehdään duunia oman ajattelun ja ehdollistumien kanssa. Seuraava on 13.12. ja siellä on vielä paikkoja. Päivän hinta 150€.

PSS. Mun 6 viikon valmennusohjelman saa vielä loppuvuoden hintaan 630€. Vuodenvaihteessa hinnat nousee, johtuen mun valmennuspalvelun korkeasta laadusta suhteessa hintaan.

PSSS. Jutut leviää vaan likemällä ja jakamalla. You are welcome to do so if you feel like it.