Ashramin jälkimaininkeja osa 1

Vietin kuukauden Intiassa, äiti Amman ashramissa Amritapurissa. Tuo matka vei mut syvyyksiin ja oivalluksiin, joita pyrin parhaani mukaan jakamaan kanssasi tulevina kuukausina. Kokemuksen ensimmäinen ja suurin anti on sanoilla selittämätön. Se on sisäinen nöyrä tila, joka muuttui pysyvästi. Sanotaan, että henkisyydessä on kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa meitä ei voisi vähempää kiinnostaa mikään henkisyyteen liittyvä. Suljemme sen kokonaaan pois ja suoritamme elämäämme päivästä toiseen eläen vain todellisuudeksi kutsutussa tilassa. Kutsun sitä välinpitämättömyyden vaiheeksi. Toinen vaihe on meitä itseämme varten. Kiinnostumme asioista parantaaksemme itsemme, elämänlaatumme, oman todellisuutemme. Siihen liittyy manifestointia, halua olla parempi, enemmän, saada asiat rullaamaan toivomallamme tavalla. Voida paremmin henkisesti, kokea täyttymystä. Kutsun sitä itsekeskeisyyden vaiheeksi. Kolmas vaihe käynnistyy, kun olemme käyneet kaksi ensimmäistä vaihetta läpi. Niissä ei ole mitään pahaa, ne kuuluvat harjoitukseen, johon olemme sieluina lähteneet mukaan. Kolmas vaihe on tila, jossa minä-keskeisyys väistyy ja tilalle tulee tahto palvella kaikkea ja kaikkeutta. To be in service. Ihan millä tahansa tavalla, ilman tavoitetta saada omasta tekemisestä glooriaa tai mammonaa. Kutsun tätä pyytettömän palveluksessa olemisen vaiheeksi. Ashrami shiftas mut siihen. Ei kokonaan, mutta selkeästi verrattuna aiempaan.

Palattuani lahjoitin puolet mun omaisuudesta joko hyväntekeväisyyteen tai sinne kelpaamattomat roskiin. Puhdistin fyysisen ympäristöni, muutin Tampereella ja yhtäkkiä sisältäni alkoi kumpuamaan rakkaus kaikkea kohtaan. Rakkaus jokaista esinettä kohtaan, jonka päätin pitää. Tahto pitää minulle rakkaista esineistä parempaa huolta. Tahto erotella jätteet tarkemmin kuin koskaan ennen. Tahto olla vähemmän taakka ihmiskunnalle negatiivisilla ajatuksilla ja tahto elää puhtaammin. Halu luoda ympärilleni tilaa. Halu olla ihmisten saatavilla ja tavoitettavissa. Halu palvella ihmiskuntaa ja lopettaa keskittyminen pelkästään itseeni. Tahto palvella ketä tahansa, joka tahtoo saada tukea omalle polulleen. Yhtäkkiä huomaan olevani ymmärtäväisempi ja vähemmän tuomitseva. Ihmisten kärsimys ja niistä kumpuavat teot eivät enää olekaan mielessäni tuomittavia, vaan tilalle on tullut rakkaudellinen ymmärrys ihmisen sisäiseen ahdinkoon.

Ihminen pettää toisen, kun sillä on paha olo. Se ei löydä tietänsä ulos, joten se pyrkii luomaan itselleen edes ripauksen hyvää oloa hakemalla iloa muualta. Ihminen valehtelee, kun se ei uskalla olla avoin ja haavoittuva. Kun se ei ole valmis kohtaamaan seurauksia, mitä rehellisyys toisi tullessaan. On helpompi kertoa asioita, mitä kuvittelee toisen haluavan kuulla. Ajattelemme pääsevämme helpommalla. Totuus kuitenkin on, että valehdellessamme muille, valehtelemme loppupeleissä itsellemme. Tuomitsemisen sijaan tulen näihin satuttaviin tekoihin uudesta kulmasta. Ihminen tekee kaikkensa tunteakseen olonsa paremmaksi. Jos kotona on homma kuollut, niin ei ihme että iloa haetaan ulkopuolelta. Se on luontaisesti koodattu energiajärjestelmäämme. Pyrimme aina kohti kevyempiä ja paremmalta tuntuvia värähtelyjä. Valehtelu on itsesuojelua. Se kumpuaa pelosta kertoa totuudellisesti sisäisistä tuntemuksista ja siihen liittyvistä asioita. Se on tahtoa tulla hyväksytyksi, tahtoa olla muille mieliksi. Koska muille valehtelu on todellisuudessa valehtelua itselle, niin totuuden tuleminen päivänvaloon on yleensä helpotus. Salaisuuksien pitäminen on energeettisesti raskasta hommaa. On tuhat kertaa helpompi olla avoin ja hyväksyä oma haavoittuvuus. Mutta jos ihminen pelkää eniten näitä heikkouksiksi luokiteltuja asioita, hän jatkaa itsetuhoista valheellisuutta. Rakkaus on sitä, että tuomitsemisen sijasta ymmärrämme muiden motiiveja toimia tavallaan. Have compassion.

Tajusin ettei elämässäni ole mitään aukkoja, joita pitää täyttää. Tyhjät sisäiset kolot on harhaa, ne on mielen luomuksia. Vaikka hetkellisesti ajattelen, että multa puuttuu se tai tuo asia elämästäni, tajuan lauseen jatkuvan mielessäni... jotta olisin onnellisempi. Elämä on opettanut varmasti sullekin, että kun olet saavuttanut asian minkä kuvittelit tuovan sisäisen täyttymyksen, ei se sitä tuonutkaan. Mieli menee jo seuraavaan asiaan, jonka avulla kuvittelemme saavamme vielä isomman täyttymyksen. Jossain kohtaa heräämme ulos täyttymyksen tavoittelun pyörteestä. Mulla se oli kokemus pohjalla, jossa mut täyttikin yhtäkkiä ymmärrys kaiken elämässäni olevan täydellisyydestä. Tila, jossa tajusin ettei multa oikeasti koskaan voi puuttua yhtään mitään. Olen vastuussa ajattelustani ja sisäisen tilani luomisesta. Voin aina valita. Valitsenko mielen tuottaman puutteen vai valitsenko ajatella elämän olevan koko ajan täydellistä polulleni. Olen valinnut suhtautua elämään täydellisenä. Ai toi ihminen petti mun luottamuksen, täydellistä. Mitä se kertoo mulle itsestäni? Mitä odotin, jotta petyin? Ai toi tyyppi ei pysty olemaan totuudellinen ja valehtelee. Täydellistä, mitä sen valheellinen käytös kertoo mulle? Tuomitsenko vai pidänkö kokemusta täydellisenä? Soimaanko toista vai itseäni luottamisesta tai sen pettämisestä, mitä jos se onkin vain kokemus ja ketään ei tarvii syyttää? Kun kaikki kerran on täydellisesti koko ajan ja juuri kuten pitää, niin mitä opittavaa mulla on kurjiltakin tuntuvista tilanteista? Miten voin tulla niihin ymmärryksestä ja myötätunnosta käsin tuomitsemisen sijaan?

Me kaikki voidaan valita mistä kohdasta käsin me halutaan tulla elämään. Puutteesta, kärsimyksestä vai uskosta elämän täydellisyyteen jokaisessa hetkessä. Me voidaan halutessamme luovuttaa, antaa elämä ulkoisten olosuhteiden määriteltäväksi tai me voidaan olla jumalia. Alkaa luomaan oma todellisuutemme haluamaksemme, olkoon se sitten itsekeskeistä tai palveluksessa olevaa. Ashramielämä linjas mut syvemmin palveluksessa olemiseen. Onko mitään siistimpää, kun olla elämän palveluksessa?!! Putouksessa on amurin enkeli, joka on jumalan tinderi. Mää voin olla sialun enkeli, joka on universumin tinderi. Koska ainoa yhteys, mihin meidän tulee löytää takaisin, on yhteys itseemme.

Sylintäydeltä lovee,

Kaisa

Kaisa W Koskinen, Henkisen kasvun valmentaja, Healer, KTM

PS. Mulle on heränny uudestaan halu tehdä ja jatkaa Karmakivikorujen tekoa. Tulossa on myös uusia malleja, Intian inspiroimana. Omasi saat Karmakivikorujen sivuilta täältä.

PSS. Jos et oo viä mun maililistalla vastaanottamassa inspiroivia ajatuksia, niin sinne pääsee täällä.

PSSS. Tampereelle muuton ansiosta viidellä asiakkaalla on mahdollisuus tulla luokseni viikossa, olen käytettävissäsi aikavarauksella kaisa@asennekysymys.fi tai 050 544 1538. Kesto 1,5h, hinta 90€. Voit lukea Yhteys itseen - valmennusohjelmasta ja livevalmennuksista täällä.