Henkisen kasvun todellisuus

Mun on tullut aika ruveta raottamaan verhoa todellisuudesta, jossa elän päivittäin liittyen henkiseen kasvuun. Prosessista, joka ei ikinä lopu ja joka on hyvin erilaista, mitä monet kuvittelevat sen olevan. Henkisyyden kuvitellaan olevan aina kivaa, mieltä ylentävää ja tuovan ihanaa levollisuutta sitä harjoittavien elämään. Voin kertoa, että oma kokemukseni on sisältänyt enemmänkin itkua, verta ja suolenpätkiä noin niinkun kuvainnollisesti. Sekaan tottakai mahtuu paljon vapauden tunnetta, sydämestä kumpuavaa iloa sekä inspiraatiota ja oivallusten kirkasta valoa. Mutta kyllä henkinen kasvu on paljolti paskakasassa uimista, välillä jopa sukeltelua ilman snorkkelia. Jos jollain on sellainen mielikuva, että se on kevyttä ja kivaa, niin päästessään alun haipin yli, jokainen kulkija pääsee näkemään brutaalin totuuden henkisestä kasvusta.

Jokainen meistä on henkisellä polulla. Toiset enemmän tiedostaen ja toiset toistaiseksi vielä kulkien syvemmässä unessa. Kaikki vaiheet ovat yhtä arvokkaita ja niillä on oma tarkoituksensa. Oma kokemukseni on, että yhä useampi saa kutsun sydämestään lähteä avautumaan henkisyydelle. Maailman tapahtumat ja henkisesti kuluttava elämäntapa ajavat meitä vääjäämättä kääntymään jossain kohtaa sisäänpäin. Hakemaan vastauksia sisältämme ulkopuolen sijaan. Vastaukset eivät nimittäin koskaan tule löytymään mistään ulkopuolelta, mutta se ihmisen pitää päästä itse kokemaan uskoakseen. Materian haaliminen, välinpitämättömyys muista, oman toimeentulon varmistaminen selviytymispelon peittämiseksi ja itsekeskeisyys tulee jossain kohtaa päätökseensä. Mieti kuinka monta tuntia päivässä käytät pelkästään omien asioidesi miettimiseen ja omassa kuplassasi elämiseen? Veikkaan, että mennään aika lähellä 100%:ia. Ei siinä mitään, on tärkeää olla tehnyt duuni itsensä kanssa ensin, ennen kuin voi jeesata muita. Mutta kun tuosta lähes 100%:sta ajasta menee murto-osa aitoon itsensä kehittämiseen ja itsensä oivaltamiseen. Enimmäkseen se on vaan omien ajatusten pyörittelyä, tunteiden tuntemista, itsensä parjaamista ja säälimistä. Voi kun mun elämä on tällästä ja voi kun tuntuu kurjalta. On tullut aika ottaa VASTUU itsestään, omista ajatuksistaan ja tunnetiloistaan. Siitä päästään henkisen kasvun polun ensimmäisille portaille.

Aluksi henkisellä polulla kulkeminen voi vaikuttaa tosi jännältä ja palkitsevalta. Se voi olla kivan erilaista verrattuna muiden touhuihin ja sillä voi hienosti vähän keuliakin jos uskaltaa, kun on vähän special. Ego luulee, että tässä on jotain palkintoja saatavilla ja se käy kun sika limpun kimppuun erilaisiin henkisiksi luokiteltuihin asioihin. Käydään joogassa ravitsemassa kehoa ja mieltä, pidetään energiakiviä kotona ja istuskellaan meditaatiohetkissä sillon tällön. Luetaan Deepak Chopraa ja jatketaan elämää muuten kuten ennenkin. Henkinen puoli on ikään kuin kiva pikku lisä, jolloin ei oikeastaan tarvitse muuttaa sinänsä mitään muuten elämässä. Hengitellään syvään kun stressaa ja pidetään ruusukvartsikiveä rintaliiveissä kun mennään duunipalaveriin, jotta olis mahdollisimman rakkaudellinen ja läsnäoleva olo. Raivotaan puolisolle ja hermostutaan lapsille, mutta sit mennään joogaan hengitteleen syvään ja kaikki kiukku vaan sulaa pois. Toi on ihan kiva vaihe, kuten aiemmissa bloggauksissa mainitsemani positiivisuuskuplakin. Ongelmia ei oikeastaan ole, kun ne kaikki voidaan nähdä vaan eri valossa ja tajuta että kaikki rakkautta ja mää en suutu mistään.

Sit päästään vasta asiaan. Kun egon kuvitelmat siitä mitä henkisyys on karsiutuu, tilalle astuu totuudellisuus. Totuutta kohti kulkeminen on sitä, että joutuu kohtaamaan kaikki epäkohdat itsessään. Tajuamaan, että kaikki mitä sun elämässä on, on sun itsesi siihen manifestoimaa. Tajuaan, että kukaan ihminen sun elämässä ei ole siinä sattumalta, vaan olet ne luoksesi kutsunut opettajiksesi ja peileiksi. Ei voi enää syyttää muita omista tunnetiloista ja oleen oman elämänsä suurin uhri. Pääset kohtaamaan ruman puolen itsestäsi, puolen jota olet koko ikäsi piilotellut. Ottaan luurangot kaapista ja katteleen niitä ällöttäviä pääkalloja silmästä silmään. Kun kädet on täynnä kaikenlaista itsestä esiin pulpahtanutta paskaa, niin siinä istut suolenpäät käsissä ja mietit että mitenköhän vitussa mää löydän itseni takaisin valoon? Miten parannan itseni näistä traumoista, uskomuksista ja ajatusrakennelmista? Miten alan uskomaan itseeni, kun tunnen itseni säälittäväksi ja pieneksi turhakkeeksi? Miksi muiden jutut näyttää paljon kivemmilta ja miksi oma elämä tuntuu olevan tahmasta ja liian hidasta? Miksen pääse jo sinne kohtaan omaa kasvuani, missä kaikki on hyvin ja mikään ei enää haittaa?

I have news for you. Sää voit venaa mielikuvituksellista täydellisyyden tilaa sun koko elämän ja se ei koskaan saavu. Sää voit venaa pelastajaa omalle polullesi, tajuten jossain kohtaa ettei sellasta oo tulossa. Sää voit kuvitella, että kun hoidat tän yhden osa-alueen kuntoon elämässä, niin kaikki alkaa rullaan kuin unelma. Kun saavutat jonkun aiemmin asettamasi virstanpylvään, pääset huomaamaan ettei se tyydyttänytkään sua, vaan haluat jotain muuta. Loputon labyrintti, josta et tule koskaan mielen avulla löytämään ulos. Kun prosessi etenee, niin tajuat, että tyyppi ketä oot venannut koko elämäsi pelastaan sut kaikelta elämän shitshowlta, olet sinä. Olet itse itsesi paras parantaja, paras kumppani, paras prosessin edistäjä, paras oivalluttaja ja tärkein kaikista. Millään muulla ei ole mitään merkitystä, paitsi suhteella itseesi. Oikeesti, EI MITÄÄN merkitystä. Sinä ja sun suhteesi korkeampaan minääsi, eli intuitioosi eli universumiin on tärkein yhteys mikä sulla tulee koskaan olemaan. Piste. Voit harotella vastaan ja kuvitella, että lapset ja mies ja mummo on tärkeitä sun elämässä, mutta ei ne oikeesti oo. Sun tärkein juttusi on yhteyden muodostaminen, ylläpitäminen ja vaaliminen itseesi. Sää et oo tullut tänne tehdäksesi paljon töitä, maksamaan laskuja, elääksesi ilotonta arkea etkä sinkoileen paikasta toiseen kuin pingispallo. Linjautumalla itseesi, saamalla yhteyden toimimaan saumattomasti sisimpäsi kanssa ja noudattamalla sisäistä navigointijärjestelmääsi olet aina oikealla polulla. Henkisen kasvun polustasi tulee paljon loogisempi, kun tiedät sisimmässäsi tekeväsi oikeita asioita. Sitä mitä ympäristö on niistä mieltä, ei ole merkitystä. Ainoa kelle me ollaan velvollisia olemaan totuudellisia, ollaan me itse.

Tämän aiheen tukemiseksi ja syventämiseksi teen sarjan vortex healing etäryhmähoitoja aiheella "Yhteyden vahvistaminen itseen". Voit vastaanottaa hoidon kotoasi käsin rauhallisessa tilassa. Hoidot vapauttavat uskomuksia, ajatusrakenteita ja esteitä sisäisen yhteyden vahvistamisen tieltä.  Sarjan ensimmäinen hoito avaa sydäntä, joka on olennainen väylä linjautuessasi syvemmin sisäiseen totuuteesi. Toinen hoito vahvistaa intuitiota, jotta voit paremmin kuulla ja tuntea tuon sisäisen ohjausjärjestelmäsi. Kolmas hoito hiljentää mieltä, jotta saat sisäisen äänesi kuulumaan kaikelta egomielen kohinalta. Hoidon pituus on 1h ja vain 10 ensimmäistä pääsee mukaan (määrä jonka mun energiajärjestelmä pystyy kannattelemaan hoidon ajan).

Yhteyden vahvistaminen itseen hoitosarja: Sydämen avaaminen pe 14.10. klo 19-20, Intuition vahvistaminen pe 21.10. klo 19-20, Mielen hiljentäminen pe 28.10. Yksittäisen hoidon hinta 25€ ja koko sarja 70€. Ilmoittautuminen kaisa@asennekysymys.fi.

Share the Light, (jaa, likee, share the good vibes)

Kaisa

Kaisa W Koskinen, henkisen kasvun valmentaja, healer, ekonomi, Licensed Trainer of NLP

PS. Jos et ole mun maililistalla, pääset sinne mukaan tästä.

PSS. Jos haluat niitä energiakivikoruja vahvistaan oloasi, niin saat niitä vielä rajoitetun ajan täältä.