Päästä irti kontrollista

Kädet veresnahalla me pidetään asioista kiinni. Yritetään saada asiat toimimaan haluamallamme tavalla ja flipataan kun ne ei mee niin. Kontrollifriikin elämän osaa kuka tahansa arvottaa raskaaksi. Mutta moni ei tajua, että omaa ihan yhtä lailla kontrollitarpeita, vaikkei ne ehkä oliskaan niin näkyviä. Kontrolli on parhaita egon metkuja.

Me pidetään älyttömästä määrästä asioita kiinni tajuamatta edes, kuinka raskasta se on. Olisi paljon helpompaa antautua, luottaa asioiden järjestymiseen ja antaa tilaa elämälle soljua kuten elämä parhaaksi näkee. Sillä samalla kun kontrolloimme, estämme meille toimivampien ja parempien ratkaisujen tulon elämäämme.

Miten universumi voi toimittaa jotain parempaa, kun pidämme tiukasti kiinni kuvitelmistamme ja oletamme asioiden onnistuvan vain yhdellä tavalla? Opettelen päästämään asioista irti aina uudestaan ja uudestaan, koska olen yhä syvemmin ymmärtänyt kiinni pitämisen haitallisuuden. Kuinka se vaikuttaa itseeni, kuinka raskasta se on, kuinka se estää elämän flown ja kuinka siistiä on antaa asioiden vaan tapahtua, ilman pyrkimystä tiettyyn lopputulokseen.

IHMISSUHTEISTA IRTIPÄÄSTÄMINEN

Kaikkia ihmissuhteita ei ole tarkoitettu kuin osaksi aikaa olemassa oleviksi. Ihan turha pitää sellaisista ihmissuhteista kiinni, jotka ovat tulleet tiensä päähän. Molemmat ovat oppineet asiat, joita toinen tuli omaan elämään heijastelemaan. Ei siinä tarvita kyyneleitä tai riitoja, se voi olla myös toteamus ettei tämä suhde enää palvele kumpaakaan. Varsinkin henkisen kasvun polulla kulkevat tulevat vääjäämättä kohtaamaan tämän omassa todellisuudessaan.

Energeettisesti me mennään vaan osan elämän ihmisistä kanssa eri taajuuksille, jolloin suhde ei enää voi olla sitä mitä se joskus oli. Sen sijaan että oltais pahoillaan tästä, se on suuri siunaus! Nimittäin mää oon ainakin niin itsekäs, että olen enemmän kiinnostunut oman sisäisen yhteyteni ja energeettisen taajuuteni paranemisesta, kuin jostain ulkoisesta ihmissuhteesta.

Ihmisiä tulee ja menee, yhteys itseen ja oma värähtelytaajuus on se minkä kanssa eletään 24/7. Ne on mulle paljon tärkeämpiä, kuin yksikään ihminen. Uudella taajuudella tulee myös omaa tilaa paremmin vastaavia uusia ihmissuhteita. Jos itse arvotat sun ihmissuhteita enemmän kuin sisäisen tilan vaalimista ja energeettistä taajuuttasi, niin good luck with that.

SUORITTAMISESTA IRTIPÄÄSTÄMINEN

Kuinka paljon me suoritetaankaan asioita ilman sen kummempaa miettimistä päivän aikana. Tehdään asioita tietyllä tavalla, koska ollaan uskoteltu itsellemme sen olevan ainoa oikea tapa. Suorittaminen on eri ihmisille eri asioita. Syömistä ja ruokavaliota voi suorittaa. Liikkumista voi suorittaa. Tapaa tehdä työtänsä voi suorittaa. Parisuhdetta voi suorittaa. Hoidettavia asioita voi suorittaa. Joka paikka on täynnä suorittamista, yäk!

Suorittamisen takana on tiedostamattomuus ja pelko perseessä. Suorittamisen dynamiikka on paradoksaalinen. Se on tavallaan rankaisu, josta tulee mielihyvää. Kun rankaisee itseään suorittamisella, niin rankaisee sitä osaa itsessään, jonka uskoo rankaisua kaipaavan. Mielihyvä tulee siitä, kun tuo rangaistava osa saa mitä se ansaitsee. Eli suorittamisesta kumpuavan ilottomuuden.

Motiivi suorittamiselle löytyy pelosta. Me kuvitellaan, että jos ei tehdä asioita tietyllä tavalla, niin tapahtuu kauheita. Suoritettavat asiat kun on usein niitä, jotka me kuvitellaan "pakoiksi". Ei täällä ole muuta pakollista, kuin kuolla jossain kohtaa ja sitä ennen maksaa veroja.

Oikeestihan jokainen asia mitä me tehdään, on valinta. On valinta suorittaa, ihan yhtä lailla kuin on valinta jättää tän elämän ruho taakse jossain tietyssä hetkessä. Tie ulos suorittamisesta on hyvin yksinkertainen. Kysyy itseltään päivittäisissä automaatiotoiminnoissaan, että tuottaako tämä mulle iloa. Jos ei ja teet sitä silti, mitä todennäköisemmin suoritat. Matka muutokseen alkaa ongelman tunnistamisesta. Kun tiedät missä kaikkialla suoritat, on helpompi alkaa miettimään vaihtoehtoja.

MUKAVUUSALUEESTA IRTIPÄÄSTÄMINEN

Kun tekee asioita mitä on aina tehnyt ja elää elämää, joka on tähän asti tullut tutuksi, niin ei koskaan joudu epämukavuusalueelle. Kun ei ota riskejä eikä haaveile liian suuria, niin ei joudu haastamaan itseään. Kun ei haasta itseään, niin ei voi epäonnistua. Sillä epäonnistuminenhan on kuolemasta seuraava suurin pelko, se häpeä ja tuska mikä siitä seuraisi, jos kaikki menis päin vittua.

Mää päästin irti kivasta pikku elämästäni ja kaikesta kuvitellusta varmuudesta 4 vuotta sitten. Enkä vaihtais päivääkään pois. Pääsin elään läpi mun pahimpia pelkoja todetakseni, ettei mulle käy yhtään mitään, vaikka kaikki välillä on murtunutkin palasiksi. Mukavuusalueella ei tapahdu minkäänlaista kehitystä. Mää en tullut tälle inkarnaatiokierrokselle nyhjöttääkseni mukavuusalueellani mukamas suojassa kaikelta.

Mää tulin tähän elämään haistaan, maistaan ja kokeen sen kaikki aspektit. Sydänsurut, ihmissuhdehaasteet, rahaehdollistumat, terveysongelmat. Jotta heräisin ulos niiden pelkäämisestä, mikä on tapahtunutkin. Jos mää en jossain halua elää enää ikinä, on mukavuusalueella. Siellä on niin saakelin tylsää enkä aio antaa typerien pelkojen määritellä mun elämänlaatua enää koskaan. Mukavuusalue on lampaille ja mää oon savannin leijona.

SUUNNITELMISTA IRTIPÄÄSTÄMINEN

Miksi kaikkeen pitää olla suunnitelma? Onks pakko olla joku kartta koko ajan siitä, mitä haluaa tapahtuvan seuraavaksi? Elämässä ei ole takeita yhtään mistään. On olemassa niitä ihmisiä, jotka tietää tasan tarkkaan mitä ne tekee ens vuoden jouluna, pääsiäisenä ja vuosilomilla. Lomia venataan kieli pitkällä ja tsempataan jaksaan paskaa arkee lomasuunnitelmat valopilkkuina. Millasta elämää se on?

Jos tunnet eläväsi vain viikonloppuisin ja lomilla, niin muuta nyt hyvä ihminen jotain elämässäsi. Ei tänne tultu venaileen jotain Fuerteventuraa. Lomien pitäisi olla kivoja bonuksia muutenkin iloa tuottavassa elämässä. Jos me jatkuvasti venataan jotain seuraavaa juttua tapahtuvaksi, niin me ei koskaan osata olla tässä. Hetkessä, jossa kaikki taika ja timanttisuus sijaitsee.

Mielen juoksuttaminen kaikkialla muualla kuin tässä hetkessä tuottaa irtonaisuuden tunteen. Mikään ei oikein tunnu miltään, kun ei pysty kokemaan mitään juuri nyt. Kun se mieli on muualla. Kontrollista irtipäästäminen on yksi isoimpia juttuja, joka helpottaa linjautumista tähän hetkeen. Koska tässä hetkessä elämisessä on hirveen hankala pitää mistään kiinni. Ei tarvii pitää mistään kiinni.

Kyllä elämä kantaa ja vie oikeisiin osoitteisiin. Ehkä se vie Kanarialle tai ehkä se vie johkin muualle. Mitä väliä, se selviää kyllä. Nyt voi vaan keskittyy seuraamaan iloansa ja tässä hetkessä olevaan hyvään fiilikseen.

MITÄ KONTROLLIN TARVE OIKEESTI ON

Se on pelkoa siitä, että asiat eivät mene kuten itse haluaa. Se on pelkoa siitä, ettei elämä kanna ilman tarkkoja suunnitelmia. Se on tarvetta kontrolloida ihmisiä, tilanteita ja olosuhteita itselle parhaiten sopiviksi. Se on oman edun ajattelua ja tavoittelua, se on ihmisten tyhmänä pitämistä, se on oman mahtipontisuuden kuvittelua.

Kontrollointitarve näyttäytyy usein rajojen vetämisenä, tarpeena tehdä kaikki päätökset, päästä sanomaan viimeinen sana ja tietynlaisena elämän juonimisena ennakkoon. Kaikkine oksettavine muotoineen kontrollista käsin elävän ihmisen perushaasteena on pelko. Pelko omasta pienuudesta, pelko vaikutusmahdottomuudesta, pelko ihmisten menettämisestä, pelko hylkäämisestä, pelko epäonnistumisesta. Kaikki asioita, joita ei ole kenenkään meistä syytä aidosti pelätä.

Mutta niin kauan kuin sitä ei tajua, niin kontrollin tarve jatkuu. Kontrolli purkautuu osissa, itsellänikin sitä on vielä paljon jäljellä vaikka paljon on purettu. Sillä erilaiset pelot ovat niin vahvasti osa meitä, että ne nostavat päätään erilaisissa tilanteissa varmaan ikuisesti. Mitä enemmän paikalla on tiedostusta, sitä vähemmän pelko saa kuitenkaan enää otetta. Ja sitä vähemmän tarvitsee kontrolloida, kun tilalle on tullut sisäinen luottamus asioiden järjestymisestä aina parhaakseni.

Like and Share Love & Light,

Kaisa

Kaisa W Koskinen, Muutosvalmentaja