Muutoksen vaikeus

Tahdot muutosta. Tunnistat kuinka joku osa-alue elämässäsi ei toimi ja tiedostat muutoksen tarpeen. Silti homma ei nytkähdä. Päivästä toiseen mietit aloittavasi, mutta varsinainen aloituspäivä vaan siirtyy. Tulee tuska, hiki ja ahdistus. Samat toimintamallit ja tutut kaavat vaan jatkuu, ahdistus lisääntyy. Oonko luuseri? Saamaton? Heikkomielinen? Mikä mussa on vikana? Ehkä ei mitään. Ehkä ainoa mikä puuttuu, on visio.

Aloitin 4 vuotta sitten yrittäjänä. Perustin yrityksen hienolle visiolle, palvella yritysasiakkaita ja pitää ryhmille yritysvalmennuksia. Mun piti valmentaa NLP:stä ja myymisestä. Ekan vuoden jälkeen todellisuus kävi rankaksi, yritykset ei ollut kiinnostunut nobody valmentajasta, josta kukaan ei ollut koskaan edes kuullut. Väsyin soittaan päättäjille, joita ei kiinnostanut. Väsyin lähettään pyydettyjä sähköposteja, joihin ei vaivauduttu ees vastaan. Universumi pakotti muuttaan suuntaa. Orgaanisesti siirryin valmentaan henkilökohtaisesti muutosta elämäänsä kaipaavia asiakkaita. Ja ne sai huikeita tuloksia omassa elämässään. Samaan aikaan mun oma elämä ja visio tuntui valuvan hukkaan. Ei ollut kirkasta suuntaa, ei tietoa mihin kannattaisi aikaansa ja energiaansa käyttää seuraavaksi. Aloin hakea vastauksia henkiseltä polulta, etsien omaa merkitystä ja omaa roolia tässä kosmisessa näytelmässä.

En tiedä oletko miettinyt oman elämäsi tarkoitusta, mää oon onnistunut tässä sivussa miettiin sitä varmaan liiankin paljon. Miettinyt omaa merkitystä ja minkä takia olen täällä. Aiempi minä halusi asioita itselleen ja se olikin suurin motiivi lähteä henkiselle polulle. Miten voisin hyödyntää siellä oppimiani asioita niin, että saisin omaan elämääni kaiken mitä haluan. Miten voisin manifestoida unelmatodellisuuteni ja miten voisin olla vapaa mielen kotkotuksista. Minä minä minä. Jossain kohtaa minä jäi osittain taka-alalle ja tilalle tuli kollektiivisempi ajatus. Edelleen keskiössä olen minä, mutta suunta muuttui. Miten minä voisin palvella muita? Miten voisin edistää ihmiskunnan kehitystä? Kuinka voisin auttaa? Ei enää miten saisin itselleni täydellisen elämän, parisuhteen ja taskut täyteen seteleitä. Vaan miten voisin olla kollektiivin hyödyksi omalla pienellä panoksellani.

Oman merkityksellisyyden hahmotuksen ja roolin ymmärryksen kautta uskon meidän kaikkien palvelevan parhaiten kollektiivia. Jos kaikki on pihalla ja kellään ei oo visioo mitä ne tekee elämällään, niin ei sekään palvele. Ihanaa, että jotkut edes vaikuttaa tietävänsä mitä ne täällä tekee. Olkoon se sitten rahan teon motiivista käsin tai puhtaasta sydämen kutsumuksesta. Tai molemmista, oon senkin tajunnut että henkisen ihmisen ei todellakaan tarvitse olla rutiköyhä. Uskoin vuosia, että mun pitää alkaa elään vaatimattomasti ollakseni henkinen. Paskanmarjat. Ketä se palvelee, että ihminen elää puutteen ajatuksesta käsin? Ei yhtään ketään, plus eläminen minimissä käy tylsäks. Oli hyvä harjoitus irrottautuu rahan henkisestä otteesta päästäkseen näkemään sen harhan. Miljonääri voi olla ihan yhtä henkinen ja hereillä, kuin kommuunissa asuva hihhuli. Toinen vaan tulee maailmaan puutteen ajatuksesta käsin ja toinen on tajunnut, että universumi on rajattomasti runsas.

Mutta ollaksesi miljonääri, sulla on mitä todennäkösemmin tarvinnu olla joku visio. Näkemys siitä mitä teet ja miten. Ketä palvelet ja miksi. On paljon helpompi kieltää unelmansa, kun oikeesti ryhtyä tavotteleen sitä. Sillä kun ryhtyy tekeen jotain, niin riski kohdata oma vajavaisuus on paljon suurempi. On helpompi sanoa itselleen etten tiedä mitä haluan, kun oikeasti haluta jotain. Unelma sisältää mahdollisuuden pettymykseen. Itsekin luulin vuosia tavoittelevani onnellisuutta, mutta sen sijaan löysin sisäisen rauhan. Levollisuuden tunteen, joka on aina sisälläni ympärillä pyörivästä shit showsta huolimatta. Onnellisuuden pääsin toteamaan olevan vain tunne, joka tulee ja menee. Se on aina saatavilla, jos niin päättää. Vähän niinkun itsensä saa kierroksille, jos ajattelee vituttavia asioita. Oma kokemus on, että unelmat täsmentyy matkan varrella. Mutta niitä kohden pitää alkaa kulkea, jotta voi oppia itsestään ja tarpeistaan. Miettimällä ne ei etene.

Joten yksi iso palapelin osa tuli ratkaistua, mutta auttoko se mua muuttaan elämäni suunnan ja kulkeen kohti huikeeta uutta visioo? Ei. Kaikesta henkisestä searchingistä huolimatta tunnen edelleen olevani kadoksissa. Ja ehkä se onkin tarinan seuraava opetus. Ei ole olemassa jotain, minkä voi saavuttaa ja todeta olevansa perillä. Tää on ikuinen universumin peli. Päästyäni uuteen kohtaan, luvassa on aina lisää. Turha kuvitella, että tässä hommassa tulis joskus valmiiks. Happily ever afteria ei vaan ole olemassa. On vaan erilaisia kohtia, virstanpylväitä ja kokemuksia. Niistä kuuluu saada ilonsa, ei lopputuloksista. Mun kokemus on, että muutos voi alkaa tapahtua vasta kun näky tulevaisuuden tilasta on tarpeeksi selkeä. Kun seuraava virstanpylväs hahmottuu, strategian ja toimintasuunnitelman tekeminen on helppoa. Toimeen ryhtyminen on ilo, koska siihen on selkeä motiivi. Siihen asti iloa ja merkitystä on etsittävä oman elämän paskarallista, ympyrästä jossa on jatkuvasti myös paljon hyvää. Joka jossain kohtaa taas muuttuu kirkkaalla visiolla varustetuksi tekemiseksi, kun sen aika on. Until then, enjoy the ride!

XXXO Kaisa

Kaisa W Koskinen, henkisen kasvun valmentaja

PS. Likee, jaa, kommentoi jos resonoi!

PSS. Oman suunnan kirkastusta on saatavilla valmennuksen muodossa, laita mailia kaisa@kaisawkoskinen.fi, niin selvitetään yhdessä mihin haluat seuraavaksi kulkea.