Oivalluta itseäsi negatiivisen palautteen avulla

palaute

Kehuja on aina kiva kuulla ja tuntea onnistuneensa jossain tekemisessä. Mutta elämään kuuluu, että välillä tulee myös lunta tupaan. Miten me muuten ikinä kehityttäis?

Negatiivinen palaute menee usein tunteisiin. Siitä tietää, että tässä on jotain timanttista käsiteltävää itselle. Jos palaute ei tunnu missään, sen aihe on käsitelty. Jos se osuu, niin työmaata itsen kanssa avautuu lisää.

Olet varmasti saanut monenlaista palautetta elämäsi aikana. Yksi mieleen jäänyt palaute tuli luokkakaverin suusta suorasukaisuudesta.  Häntä häiritsi tapani ilmaista asiat kuten ne on, ilman hienovaraisuutta ja kermakuorrutuksia.

Onko pakko muuttua?

Yritin muuttaa käytöstäni ja pitää suorasukaisuuttani kurissa. Siinä hirveän hyvin onnistumatta. Kenties itselläsi on ollut samanlaisia yrityksiä. Pyrkimys kitkeä jokin epätoivottu ominaisuus itsestä. Se ei kuitenkaan ole helppoa. Ihminen muuttuu yllättävän hitaasti, joissain asioissa ei koskaan.

Meillä kaikilla on luontaisia ominaisuuksia, jotka jonkun toisen mielestä on virheitä koodissa. Voisiko omat huonot puolet kääntää voitoksi? Väitän että voi, niille pitää vaan löytää sopiva foorumi.  Esimerkiksi yksi mun parhaista työkaluista valmentamisessa on asioista niiden oikeilla nimillä puhuminen. Avoimuus, autenttisuus ja rehellisyys. Miten ja missä sun huono puoli voisi olla avuksi?

Oivalsin myös käsitellessäni tätä palautetta, etten kaihda ristiriitoja tai pelkää toisen loukkaantumista. Koska jos pelkäisin, niin en uskaltais sanoa mitä ajattelen. Mun maailmassa ihmisten tunnekokemukset on niiden omalla tontilla, ei mun tontilla. Se ei tietenkään oikeuta olemaan törkeä tarkoituksenmukaisesti. Totuudellisuus sisältää vastuun olla reilu, kunnioittava ja myötätuntoinen.

Omia arvojaan ja itseään ei kannata uhrata. Jos joku ei kestä jotain sussa, olkoon se sitten mikä tahansa ominaisuus, niin se ei ole pitkässä juoksussa sun ihminen. Ihmiset on ku etanoita muutoksen suhteen. Opettele hyväksymistä ja myötätuntoa, myös niiden negatiiviseksi luokittelemiesi ominaisuuksien suhteen.

Palaute voi olla kotoisin pahasta olosta

Negatiivinenkin palaute voi siis olla erinomainen oivalluttaja ja sisäisen prosessoinnin käynnistäjä. Mutta hyvä on myös tiedostaa, että osa palautteista ei liity välttämättä mitenkään suhun. Palautteen antajallakin omat rajoitteet ja kapeat mielipiteet. Palautteen antaja voi yhtä lailla on kesken, kuten me kaikki.

Niin palautteen vastaanottajana kuin antajana on mielestäni tärkeää pysyä eettisenä. Viekö tämä palaute aidosti tota ihmistä eteenpäin vai syljenkö vaan omaa pahaa oloa toisen niskaan? Jos mietin itseni tuohon vastaavaan asemaan ja tekemiseen, niin millainen palaute olisi kehittävää?

Varsinkin jos haluaa antaa negatiivista palautetta, niin kannattaa tarkistaa omat vaikuttimet ja motiivit. Olenko ehkä vain kateellinen? Ärsyttääkö asia vai ihminen? Yritänkö palautteella kostaa jotain aiemmin vääräksi kokemaani? Pyrinkö vain puolustautumaan hyökkäämällä ja ohitan omalla vastuulla olevan asian käsittelyn?

Ja vielä lopuksi yksi isoimmista oppiläksyistä. Jotkut ihmiset on vaan kusipäitä. Aina se vika ei oo kotipesässä ja osa jutuista kandee antaa mennä kuin vesi hanhen selästä. Aiemmin otin monen palautteen itteeni. Etsin vikaa itsestäni ja mietin miten mun pitää muuttua. Toisinaan pidin palautteen antajaa ääliönä ja ulkoistin oman vastuuni.

Monessa henkisessä opetuksessa puhutaan siitä, kuinka kaikki jutut löytyy lopulta itsestä. Voin yhtyä tähän, sillä saatu palaute ei mee tunteisiin, jos siihen ei löydy mitään tarttumapintaa. Mutta sitten on myös vaan kusipäisiä ja ilkeitä ihmisiä. Jotka elää sillä energialla, että ne syytää omaa pahaa oloa toisten niskaan. Joten mun maailmassa balanssi negatiivisen palautteen käsittelyyn löytyy itsetutkiskelun ja vihaajien ohittamisen yhdistelmästä.

Mikä palaute sulla on menny tunteisiin ja mitä sen jälkimainingeissa opit itsestäsi?

XXXO Kaisa

Kaisa W Koskinen, Transformaatiovalmentaja, ekonomi, Lisensoitu NLP valmentaja