Onko käsijarru päällä?

Joillakin on vaan terävämpi kieli kuin toisilla. Yleensä ne tyypit saa siitä myös negatiivista palautetta, kun ne "erehtyy" kertoon päänsä sisäisiä ajatuksia muille ja niiden jutuista loukkaannutaan. Mistä ihminen oikeasti loukkaantuu? Siitä kun joku asia tulee liikaa niiden tontille, osuu arkaan kohtaan.

Sanoja saa haukut, vaikka toisten sanomisten ei pitäisi päästä kenenkään sisään, jos ne ei niitä itse päätä ottaa vastaan. Vain sellainen sattuu, missä on totuuden siemen ihmisen sisällä. Jos joku haukkuu mua huoraksi, niin ei se liikuta mua mitenkään. Koska mulla ei ole mitään eturistiriitaa sisälläni asiasta. Mutta jos mun painoa kommentoidaan tai jotain muuta itselle arkaa aihetta, niin tapahtuu loukkaantuminen. Miten se toinen kehtaa, jne.

Vaikka ongelma ei koskaan ollut toisen sanomisessa sinänsä, vaan siinä miten itse suhtaudun asiaan sisälläni. Joten aina kun saat vastaasi raivoa, vihaa ja loukkaantumista, niin tiedät että osu ja uppos. Tarkoituksella tai ei, sanoja kantaa vastuun ihmissuhteen mahdollisesta välirikosta ja vastaanottaja vastuun omasta reaktiostaan. Nimittäin vain itse voi johtaa omia tunnekokemuksiaan ja ajatuksiaan. Jos annat ne muiden vastuulle, niin voit samantien hyvästellä henkisen hyvinvointisi.

PÄÄN SISÄINEN PUHE

Ulos päässeet totuudet tai sammakot on yksi juttu, mutta kukaan ei arvostele sitä miten ihminen itse puhuu itselleen. Koska sitä ei kukaan muu kuule. Ja kuka sitä nyt viitsisi itseään morkata ja haukkua, paitsi öööö kaikki tekee sitä joka ikinen päivä! Ellei oo jotain Dalai Lama tai Äiti Amma - tasoo, niin väitän kaikkien arvostelevan ja morkkaavan itseään päänsä sisällä. Mutta sitä voi tehdä salassa, kuulua omaan salaiseen haterkerhoonsa. Ja kukaan ei saa tietää, siitä ei tarvii kertoa kellekään ja ulospäin se ei kuulu eikä välttämättä näy.

Pään sisäisen tyypin kanssa me ollaan kuitenkin koko elämä, joten sen kanssa kannattaa pyrkiä hyviin ja rakentaviin väleihin. Ihmiset panostaa siihen kuitenkin olemattoman vähän. Haetaan vaan kaikkea muuta itsensä ulkopuolelta, joiden myötä ajatellaan sisäisen tyypinkin muuttuvan. Mutta ei se muutu, ellei sen kaa ala tekeen duunia. Muokkaamaan tapaa jolla puhuu itselleen, olemaan armollisempi, rehellisempi ja rakkaudellisempi. Otetaan esiin muutama tyyppi, ketkä asuu ajoittain varmasti sunkin pään sisällä.

Sisäinen vertailija jaksaa aina arvostella, vertailla ja pilata flown. Se ottaa mallia ystävistä, somessa elämäänsä esittelevistä ja lehtien sivuilla kerrotuista supertyypeistä. Verrattuna muihin se toteaa olevansa oman elämänsä harmaahiiri ja mitätön toppahousu. Muiden elämä vaikuttaa jotenkin paljon hauskemmalta, ilosemmalta, paremmalta ja hohdokkaammalta. Sisäinen vertailija ei ole koskaan tyytyväinen, koska aina löytyy joku jolla on enemmän ja paremmin.

Sisäinen alentaja alentaa itseään, koska kotona on opetettu, ettei pidä koreilla eikä olla esillä. Prameilijoilla ja itseään esiin tuovilla on paskanen loppu, ne on kuulemma itserakkaita ja ahneita ku mikkä. Ei parane ajaa hienolla autolla, asua leveästi tai muutenkaan tehdä numeroo ittestään, ettei tutut vaan tuu kateelliseks. Kotonakin suljettujen ovien takana on hyvä olla vaatimaton. Syödä arkiastioista eikä juhlaposliineista. Käyttää arkisia vaatteita, ettei paremmat mee nöhtäsiks. Mitä vähemmän kiinnittää kenenkään huomiota itseensä, niin sitä vähemmän on muilla aihetta puheisiin. Ettei vaan tuu kateellisten panettelua töissä tai kylillä. Sen takia koko Suomi varmaan pukeutuu mustaan puolet vuodesta, ettei vaan erottuis joukosta.

Sisäinen epäonnistuja ei epäonnistu sinänsä koskaan, koska se ei koskaan tee mitään mukavuusalueensa ulkopuolista. Kun ei tee mitään missä on riskejä epäonnistua, niin ei voi epäonnistua. Sen sijaan voi elää tuttua ja turvallista elämää, joka todennäkösesti kyllästyttää aika paljon, mutta eipähän tuu lunta tupaan. Jos joskus pään sisällä herää joku uhkarohkea ajatus, että nyt minä kyllä teen tämän eri tavalla, niin sisäinen epäonnistuja muistuttaa ettet onnistu kuitenkaan. Joten ei kannata ees alottaa. Mitä ne muutkin sanoo, pitävät vielä hulluna jos tässä alkaa tekeen jotain kaavoista poikkeavaa. Joten pysytään kaavassa ja lestissä, niin ei tuu muille kun itelle paha mieli, kun oma elämä on saakelin tylsää ja puuduttavaa.

Sisäinen hater vihaa eri osia itsessään. Se ei ehkä selvin päin sitä tajua, mutta aina löytyy jotain, minkä kanssa ihminen kamppailee. Se ei aina halua itselleen parasta ja ei todellakaan koe ansaitsevansa parasta. Koska se ei rakasta itseään tarpeeksi, kun se on tehnyt jossain kohtaa analyysin, että se ei oo riittävä sellaisena kuin se on. Ja tämä analyysihan jatkaa itsensä toteuttamista, kunnes siitä herätään ulos. Mitä totuudellisempi ihminen osaa itselleen olla, sitä helpompi on havaita kohtia itsessä, joissa rakkaus ei ole läsnä itseä kohtaan. Mitä enemmän vihaa osia itsessään ja toivoo niiden olevan jotain muuta, sitä sinnikkäämmin ne jatkavat eloansa. Itsensä hyväksyminen ja rakkauden harjoittelu ovat ainoita teitä ulos sisäisestä vihaajasta.

VERTAA ITSEÄSI VAIN EILISEEN VERSIOON

Mitäs jos vertailisit itseäsi vain itsesi eiliseen versioon? Miten se on edistynyt, mikä on muuttunut ja mitä olet oppinut. Vertailu mihinkään muuhun on täysin epärelevanttia ja ei aiheuta kuin takuuvarman huonon olon. Syöksyiskö universumi radaltaan, jos alkaisitkin vetään nakkisoosia parhaista astioista ja lopettaisit huipputilaisuuksien venaamisen? Vetäisit päälle sitä parempaa seppälää arjesta huolimatta ja alkaisit elämään täysillä jo nyt? Sillä ei ole mitään takeita, että näet päivän, joka on kuvitelmiesi arvoinen.

Ei myöskään ole mitään syytä lykätä unelmiensa toteuttamista. Osta se hieno auto tai muuta siihen kivempaan kämppään. Mikä sua estää? Kun pääset itsesi yli, niin ei myöskään haittaa olla just sellanen hienohelma tai homsantuusa mikä todellisuudessa haluat olla. Ihan sama mitä jengi kelaa, antaa niiden pyöriä omissa kuplissaan. Ala sää elään täysillä sun kuplaa, jossa sulla on loistofiilis ja hyvä boogie.

Ota ne riskit mistä haaveilet, koska vuoden päästä olet ainakin kokemuksia rikkaampi. Mikä on pahinta mitä sulle voi muka tapahtua? Se, että elät sitä toppahousuhommaa syöden muovilautasilta uskaltamatta ikinä edes kokeilla siipiäsi riskinotolla ja elämänmuutoksella. Kumpaa on kivempi muistella, sitä että vedit täysillä vai sitä, että vedit koko elämän käsijarru päällä?

Like and share the good vibezzz.

Love & Light, Kaisa

Kaisa W Koskinen, Muutosvalmentaja

PSSS. Joka keskiviikko klo 17 ENERGIALIVE Facebookissa, tuu messiin!