Panosta ihmissuhteisiin

Kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu kulkemaan meidän mukana koko elämänpituista matkaa. Toiset kulkee vain hetken rinnalla ja toiset pidempään. Jotkut kenties koko elämän. Ihmissuhteissa on erilaisia vaiheita, aivan kuten parisuhteessa on omat syklinsä, niin myös ystävyyssuhteiden syklit vaihtelevat. On kyse sitten pidemmästä tai vähemmän aikaa jatkuneesta ihmissuhteesta, niin ne vaativat aina työtä. Jokaisen ihmisen kanssa muodostuu ajan myötä jonkinlainen luonnollinen rytmi, frekvenssi tekemisissä olemiselle ja sitä kautta myös tietyt oletusarvot suhteen sisällölle. Kun näihin oletusasetuksiin tulee muutoksia, niin se saattaa heiluttaa ihmissuhteen paattia melko lailla. Muutokset saattavat jopa päättää suhteen. Mun vanhin ihmissuhde on peräisin tarhan pihasta. Se on mysteeri mitä me ollaan tehty, että ollaan oltu ystäviä yli 30 vuotta. Se on myös mysteeri, miten me ei olla koskaan riidelty. Se ystävyys on vaan tähtiin kirjotettu. Kun kysyin ystävältäni, että mitä se veikkaa miksi me ollaan oltu ystäviä aina. Se ei osannu vastata, mutta joku sielujen harmonia meillä on. Kun kysyin miksei me koskaan riidellä, niin se sano että se tuntee mut liian hyvin. Musta tää kaikki vaikuttaa universumin metkulta.  

Meidän jokaisen elämässä on juuri ne ihmiset tällä hetkellä, joiden kuuluukin olla meidän elämässä. En usko sattumaan tässäkään asiassa. Määrällä ei ole merkitystä, vaan laadulla. Jokainen ystävä ja ihmissuhde on erilainen kuin joku toinen. Eri ihmisiltä saa erilaisia asioita omaan elämään ja ajatteluun. Jokainen ihmissuhde palvelee omaa tarkoitustaan meille itsellemme. Jokainen ihminen toimii myös peilinä meille itsestämme. Eri ihmiset nostattavat pintaan erilaisia asioita meistä itsestämme. Välillä se on ihanaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja välillä menee sikana hermo. Oikeestihan hermo ei voi mennä toiseen ihmiseen, vaan siihen mitä se nostattaa meistä itsestämme esille. Se toinen ihminen toimii vain peilinä sille omalle aiheelle. Sen takia onkin huvittavaa syyttää muita jostakin tunnetilasta X. Sillä kukaan toinen ei voi ilman lupaasi nostattaa sisälläsi mitään tunteita. Se on kuitenkin ihmissuhteiden tehtävä. Herättää meissä eri aiheita esille ja pintauttaa juttuja käsiteltäväksi.

Olen tänä syksynä päättänyt pari läheistä ihmissuhdetta. Katukielellä meni hermo niiden toisten käytökseen, kun sitä jatkui samanlaisena tarpeeksi pitkään. Vaikka tiedän taustalla olevan mun omassa systeemissä olevan hylätyksi tulemisen pelon, niin se ei silti muuta faktaa, etten jaksa olla niiden ihmisten kanssa enää tekemisissä. Miksen? Koska he pintauttivat mussa juuri niitä hylkäämiseen liittyviä aiheita välinpitämättömyydellään kommunikaatiossa, etten kestä sitä. Joten suojellakseni itseäni päätin lopettaa suhteet. Asiaa pitkään pohdittuani olen edelleen samaa mieltä, että ne olivat hyviä päätöksiä. Vaadin elämäni ihmisiltä samaa, mitä itse tarjoan ihmissuhteisiini. Läsnäoloa, tavotettavuutta ja rehellisyyttä. Jos niistä jokin alkaa mättämään, niin silloin ei ansaitse kuulua lähipiiriini. Oon siinä suhteessa sopivasti egoisti. Jokainen ihmissuhde on töitä vaativaa. Jos sitä duunia ei haluta molempien puolesta enää tehdä, niin mitä järkeä on koko ihmissuhteessa? En voi vaatia ketään olemaan muuta kuin ne on tai toimimaan muutoin kuin he toimivat. Joten jos meno ei miellytä, niin silloinhan minä olen se, jonka tulee tehdä ratkaisut niin halutessani.

Eri ihmisille on myös erilaisia vaatimustasoja ihmissuhteissa. Mitä läheisempi, niin sen suuremmat vaatimukset. Ei mua haittaa, että joku sillon tällön näkemäni frendi, ei vastaa viikkoon puheluuni. Mutta jos kyse on jostain läheisestä ihmisestä, niin mulla nousee verenpaine kokemastani välinpitämättömyydestä. Ihmiset luulee olevansa niin perkeleen kiireisiä ja omaa elämäänsä täynnä, että ne välillä unohtaa, että läheisiä ystäviä ei kasva joka puun oksalla. Hyvien suhteiden eteen kannattaa nähdä vaivaa. Mutta jos se toinen on niin omassa maailmassaan, että se ei näe suhteen eteen tehtävää työtä yhtä tärkeäksi, niin on kenties tullut aika päästää tuosta ihmissuhteesta irti. Luotan 200%:sti elämään ja siihen, että elämässäni on aina ne ihmiset, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa ihmissuhteen ylläpitämiseksi. Jos talkoohenkee ei löydy, niin oon sen verran itteeni arvostava mulkero muija, et sanon good bye. Samaan aikaan kun se on ehkä kusipäistä, niin se on on myös itseni suojelemista. Pyrin välttämään hylätyksi tulemisen tunnetta ja kun sellanen herää sisälläni jonkun ihmisen kohdalla, niin tiedän että on tullut aika joko tulla hylätyksi tai hylätä ensin. Ja mitä universumi toimittaa mulle? Hylkäämisen kokemuksia. Sillä on tullut aika kohdata tää aihe ja sen takia se pintautuu mun realityssä. Katotaan onko mulla enää yhtään frendiä tän retriitin jälkeen, toivottavasti :)

Elämän syklit ohjaa meitä samanhenkisten pariin. On mammapiirejä, harrastusporukoita ja työkavereita. Eri porukoissa on erilainen meininki ja niistä saa eri sisältöjä irti. Ei kaikkien ihmisten tartte olla sydänystäviä ja on ihana olla porukoissa, jossa sun sielun syvyyksistä ei tiedetä kaikkea. Elämän suurimpia rikkauksia on myös ystäväporukat, joissa voit olla just sellanen kuin olet. Kaikki sietää kaikkien omituisuuksia sopivassa harmoniassa. Viimeset pari vuotta on opettanut mulle ihmisistä ja ihmissuhteista enemmän kuin koskaan aiemmin. Kun elämä ei ole pelkkiä riemun kiljahduksia, niin näkee paremmin myös sen, ketkä jaksaa olla tekemisissä siitä huolimatta. Olen kuullut monen sanovan, että esimerkiksi pidempi sairastuminen on näyttänyt ystävien todelliset kasvot. Tai sen, ketkä haluaa olla mukana kun on kivaa ja ketkä on mukana sillonkin, kun tulee lunta tupaan. Kiitän niitä mun ystävistä, ketkä on selvinny tähän asti mun tiukassa seulassa ja seisoneet mun rinnalla viime vuodet. Mun seura ei varmasti aina ole ollut piristävää tai mieltä ylentävää, vaan enemminkin syvissä vesissä sukeltelua. Sydämellinen kiitos rinnalla seisomisesta. On tärkeää kertoa elämäsi ihmisille, että ne on sulle tärkeitä. On tärkeää pyytää anteeksi, jos kokee olevansa sellaisen jollekin velkaa. On hyvä harjoittaa kiitollisuutta jokaisesta itselle tärkeästä ihmissuhteesta, sillä sielunsisaria ei kasva joka puussa. Jos taas kaipaat elämääsi uutta ihmissuhdetta, pyydä sitä. Toivo sitä. Universumi hoitaa sen sulle kyllä.

Ihmissuhteet on toiseksi paras investointi itsesi jälkeen. Soita, tekstaa, ole saatavilla.

Om Shanti - kohti sisäistä rauhaa.

Kaisa

Kaisa W Koskinen, henkisen kasvun valmentaja, ekonomi, Licensed Trainer of NLP

kaisa@asennekysymys.fi / 050 544 1538

PS. Mun sydän ehkä halkee ilosta, kun mulla on MALA koruja tarjolla uutuutena!

PSS. Tammikuussa alkaa mielen hiljentämisen pienryhmä, kokoonnumme kerran viikossa. Hinta tulee oleen kuukaudelle 95€, yhteensä 4 hiljentymiskertaa. Tarkemmat speksit lähiaikoina, saa ilmottautua mulle jo nyt kiinnostuksesta ryhmään osallistumisesta.

PSSS. Pikkujouluaikana ihmisistä tulee esille muutaman alkoholiannoksen myötä uusia puolia. Alkoholi ottaa tietoisen mielen filtterit pois päältä, joten alitajunnan möröt pääsee esille. Hyvä aika havaita, mitä ihmisillä on oikeesti meneillään kaiken sen kuoren alla :D