Universumin napanuora

Kuinka kauas olet ajautunut linjauksestasi? Oman elämäsi todellisesta tarkoituksesta? Kuinka kauas olet itsesi venyttänyt pyrkien tavoittelemaan jotain mukamas tärkeää, luomaan hyvän elämän muille ja ehdollistunut elämään kaukana todellisesta tahtotilastasi? Valitettava vastaus on, että suurin osa maapallon ihmisistä on vieraantunut itsestään. Ja sempä takia näemme ympärillä niin paljon ahdistusta, masennusta, sairautta ja ahneutta.

Ahdistus tulee siitä, kun sisäinen ääni sanoo jotain ja ulkoinen toiminta on jotain muuta. Se on kuin mielen ja sisäisen viisauden käymä kamppailu, jossa ihminen tyhmyyksissään päättää uskoa mieltään. En haluaisi tehdä näin, ahdistaa. En haluaisi olla tässä tilanteessa, ahdistaa. En haluaisi käydä tätä keskustelua, ahdistaa. En tiedä mitä mun pitäisi tehdä, ahdistaa. Siinä sitä sitten ollaan ahdistuneina, mutta silti kuvitelmassa, että tämä on nyt vain kestettävä. Ulospääsy ahdistuksesta on koko ajan saatavilla. Tee erilaisia valintoja, valintoja jotka kumpuavat mielen sijaan sydämestäsi käsin. Tuosta ikuisesta viisaudesta, jota tietoisuudeksikin kutsutaan. Kun rikot itseäsi vastaan, niin ahdistus on varma kaupanpäällinen. Joten mitä vähemmän rikot itseäsi vastaan ja teet itsellesi totuudellisempia valintoja, sitä vähemmän ahdistaa.

Masennus on toinen aikamme hauska pikku vitsaus, joka otetaan länsimaissa tietenkin kovin vakavasti ja siihen suhtaudutaan sairautena. Voi että, se on masentunut eikä löydä tietään ulos pimeästä kolosta. Kolosta löytää sokeakin tiensä ulos, jos alkaa seuraamaan iloansa. Mutta masentuneellahan ei ole iloja, kun se valitsee joka aamu olla masentunut. Kun tähän lisätään lääkehalvaus aivomehuille, niin ei yhtään ihme ettei mikään huvita. Samalla kun lääkkeet tappaa alhon, niin ne tappaa ilonkin. Joten potilas Saarinen kulkee neutraalia viivaa pitkin ja ihmettelee kun elämä on paskaa. Saarisella on kuitenkin vaihtoehtoja. Se voi ruveta ihan pikku asioissakin valitseen toisin. Valitsee olevansa oman elämänsä ohjaksissa, ottaa vastuun luomastaan alhosta ja alkaa kampeaan itteensä hittoon sieltä. Masennus on hieno tarina, jota ihminen kertoo itsellensä päivittäin. Se palvelee aikansa, kunnes ei enää palvele. Kun sitä lopulta tajuaa, että täällä masennuksen päässä ei ole enää mitään uutta löydettävää, on tullut aika herätä ulos itselle syötetystä harhasta. Ja sillon potilas Saarinen alkaa seuraan ilon lähteitänsä ja äyskäröi ittensä saunanapon kokosella kipolla takasin elävien kirjoihin.

Sairaudet on usein niitä sairastaville sokeita oppiläksyjä. Ihminen juoksee lääkäriltä ja lääkepurkilta toiselle, kun se yrittää poistaa sairauden oireita. Oireiden tilkitsemisen sijaan elämä antaa mahdollisuuden todellisten syiden tarkastelulle. Mitä tämä sairaus minulle edustaa? Millä osa-alueella haluan itseäni opettaa ja mikä on se oivallus, mitä yritän itselleni tällä kertoa? Mitä opin tästä? Sairastelu ei koskaan ole sattumaa, sillä on aina oma funktionsa ja taustansa. On se sitten yrjötauti (puhdistuminen), flunssa (lepo) tai vaikkapa syöpä (vihan ja katkeruuden purku), niin kaikella on oma funktionsa. Sairaudet yrittää kertoa meille jotain ja kun me ei kuunnella, niin siihen toiseenkin rintaa tulee syöpä tai flunssa jatkuu keuhkokuumeena. Siperia opettaa tässäkin asiassa, jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Kaikki kuitenkin meidän parhaaksemme, vaikka ruho huutaa välillä sairauden kourissa hoosiannaa. Samaan aikaan tietoisuus, joka todellisuudessa olemme, on kuitenkin täysissä voimissaan ja sitä ei ruhon epävireisyys heikauta.

Ahneus on siitä hauska mielen vääristymä, että se perustuu ajatukselle puutteen olemassaolosta. Rajattomassa, ikuisessa universumissa on pienen ihmismielen mielestä puutetta. Ja koska pikkunen 3D jannu ei halua kokea puutetta, niin se yrittää varmistaa sen olemalla mahdollisimman ahne. Ahne kokemuksille, ahne vallalle, ahne saavutuksille, ihmissuhteille tai rahalle. Ahne henkisyydelle, valaistumiselle, itsensä kehittämiselle, mille tahansa. Se haluaa aina lisää, koska se haluaa uuteen kohtaan ja se haluaa varmistaa olevansa ok. Tämä kaikki vain sen takia, koska se yrittää suojata itseänsä päin prinkkalaa olevan uskomuksen toteutumisesta. Universumissa on mahdotonta olla puutetta, koska kaikki mitä voimme kuvitella on jo olemassa. Ainoa mikä meitä estää universaalin yltäkylläisyyden kokemisessa, olkoon se rakkautta, valoa tai vaikka mirhamia, on oma rajoittunut uskomuksemme puutteeseen. Kun uskot, että jotain ei ole tai se ei ole saavutettavissa, niin eihän se ole. Samaan aikaan kun mukamas haluat jotain mitä sulla ei ole, lähetät itsestäsi puutteen energiaa. Mitä saat takaisin? Puutetta.

Elämä on kuitenkin niin hienosti suunniteltu kompleksi, että se pyrkii ohjaamaan meitä erinäisin keinoin takaisin kohti todellista linjaustamme. Sitä syvintä olemusta, essensiä, syytä jonka vuoksi olemme tällä inkarnaatiokierroksella. Universumin voimankäyttökeinoina linjauksen oikaisuun ovat erinäiset ikävät olotilat, niin fyysiset kuin henkiset. Mitä kurjempi olo, sitä kauempana olemme linjauksestamme. Linjauksen avulla olemme suoraan yhteydessä todelliseen olemukseemme, jolla on monta nimeä. Divine, Source, The Infinite One, Jumalallinen, Ykseys. Se on kuin napanuora, joka tulee taivaasta ja liittää meidät itseensä. Kun olet venyttänyt itsesi kumilenkin omaisesti kauas omasta linjauksestasi, ei hätää. Kumilenkki ei koskaan katkea. Mutta mitä pikemmin pystyt linjaamaan itsesi takaisin keskilinjaan, sitä merkityksellisempää ja täyteläisempää elämäsi on. Sitä enemmän koet yhteyttä itseesi ja universumin napanuoran kautta Ykseyteen. Toteutat itseäsi, kutsumustasi ja seuraat iloasi. Se on aidosti ainoa tapa elää tavalla, joka palvelee ja kunnioittaa tätä inkarnaatiokierrosta. Ellet sitten satu uskomaan, että tehtäväsi on olla onneton, elää maksaaksesi laskuja tai olla ihmissuhteissa, jotka ei vie enää kumpaakaan eteenpäin.

Sää et halua elää venytettynä kumilanka katkeamispisteessä ohi oman linjauksesi. Tai ehkä haluat, koska saat salaista nautintoa sisäisestä helvetistä. Ainoa tie ulos siitä helvetistä, on alkaa kysymään itseltään isompia kysymyksiä. Miksi olen täällä? Mitä haluan? Mikä tuottaa iloa? Ja lopulta: mikä on minun kutsumukseni? Ja mikä on se tarina jota kerron itselleni, etten voisi astua kutsumukseeni saman tien? Tiedät olevasi oikeilla jäljillä tutkiskelussasi, kun olosi on mainio. Se tuntuu paremmalta ja paremmalta, kun olet totuuden äärellä itsesi suhteen. Ajantaju ja tavoitteellisuus katoaa. Keskityt vain edessä olevaan mielenkiintoseen juttuun tai mielikuvitusleikkiin hetki kerrallaan. Siten tulet löytämään takaisin omaan linjaukseesi, ilokaasua välittävään universumin napanuoraan.

Iloa ja valoa,

Kaisa W Koskinen, henkisen kasvun valmentaja

PS. Joululahjapaniikki? Ei hätää, mun verkkokaupasta saat energiahoitolahjakortteja.

PSS. Seuraava Universumi ilta ke 28.12. klo 18 Alppilassa, Helsingissä. Vapaa pääsy. Ilmoittaudu kaisa@asennekysymys.fi ja lue etusivulta lisää.

PSSS. Jos olet off the track ja kaipaat linjautumista, voin jeesiä sua juoksuttamalla vortexia sun järjestelmään poistaan sumupilvet. Voit vastaanottaa etähoidon kotisi lämmössä, hoito kestää tunnin ja kustantaa 70€. Sovi aika kaisa@asennekysymys.fi tai soita mulle.

PSSSS. Torstaina 29.12. klo 19-20 vuoden viimeinen Vortex Healing etäryhmähoito integroi ja auttaa päästämään irti kuluneen vuoden tapahtumista. Lue lisää hoidon sisällöstä täällä ja ilmoittaudu mukaan 25€ hintaan vastaanottamaan hoito kotisi lämmöstä käsin.

PSSSSS. Jos et oo mun mailistalla, niin sinne voit liittyä täällä.