Yksinkertainen elämä

yksinkertainen elämä

Vuonna 2017 hankkiuduin eroon noin puolesta mun omaisuudesta. Suurin osa siitä kamasta oli kaapeissa piilossa olevia tavaroita ja vaatteita, joita ihminen ei edes tajua hamstraavansa, ennen kuin ottaa ne sieltä ulos. Metodina käytin Konmaria ja se toimi mulle tosi hyvin.

Nyt vuotta myöhemmin ei ole montaa asiaa, jota olisin kaivannut. Hyväntekeväisyyteen lahjoittamistani keittiötarvikkeista en ole tarvinnut yhtäkään. Myytyjä tai kierrätettyjä vaatteita ja kenkiä ei ole ollut ikävä. En edes muista omistaneeni kymmeniä käsipyyhkeitä, kylpypyyhkeitä ja lakanoita. Nyt kaapista pilkottaa vaan ne, jotka tuottaa mulle iloa ja jotka halusin pitää. Välillä huomaan kaapit avatessani ihmetteleväni, missä mun kamat on. Ehdin niin kauan tottumaan siihen, että kaapit on ihan tukossa ja sieltä on jopa vaikea löytää etsimäänsä. Enää ei ole sitä ongelmaa.

Suurin yllätys oli kuitenkin se, mitä kamoista luominen tuotti mun olotilaan. Nyt omistaessani vain iloa tuottavia asioita ja huomattavasti vähemmän kuin koskaan ennen, mulla itelläkin on enemmän tilaa hengittää. Tästä syystä uskon minimalistien kertomuksiin elämän muuttumisesta. Oon ite vielä kaukana minimalistista, mutta ihailen siinä montaa juttua.

Uskot energiaan tai et, niin mun kokemus on, että kannamme kaikkea omistamaamme myös omassa energiakentässä. Joten vaikka silmät ei kaikkea roinaa näe kaappien perukoilla ja autotallin laatikoissa, niin silti ne on omassa energiakentässä. Mulle tuli tosi paljon kevyempi olo, niin mun sisällä kuin tietysti myös fyysisessä ympäristössä, kamoista luopumisen myötä.

Himohamstrauksen psykologia

Seuraan töllöstä aina välillä ohjelmaa, jossa himohamstraajat saa ammattiapua. Itseäni kiinnostaa hamstrauksen kauhistelun sijasta se, miksi ne ihmiset on alkanu hamstraan asioita. Yleensä aina taustalla on jokin traumaattinen elämäntilanne, jota ei ole koskaan käsitelty kunnolla. Sen seurauksena ihminen on alkanut hamstraamaan tavaroita luodakseen turvan tunnetta.

Himohamstraajanhan on lähes mahdoton luopua mistään tavarasta, edes puhtaasta roskasta. Usein tilanteisiin näyttää liittyvän myös ihmisarvottomuuden tunne, ei välitetä enää itsestä saati omasta elinympäristöstä. Moni varmaan katsoo sarjaa sillä silmällä, että ne ihmiset on sairaita ja ei mitenkään verrattavissa "normi-ihmiseen". Ite näen kuitenkin tässä samankaltaisuutta myös ihan normaalitallustajaan.

Itselle kaikki se kamavuori kaappien pohjilla edusti useita eri asioita. Aikoinaan kun on ollut esimerkiksi tarve hankkia 30 paria kenkiä, niin onhan siinä sellanen "pitää olla helvetisti vaihtoehtoja" meininki ollut käynnissä. Tai 10 Guessin käsilaukun hankinta on ollut ihan puhtaasti egosta lähtösin olevaa älyttömyyttä, kai se edusti itelle jotain merkkiä varallisuudesta. Tai sokeus siihen, että yksin asuva ihminen tarvitsisi 20 käsipyyhettä ja kymmeniä kylpypyyhkeitä.

Aina ostin lisää, enkä koskaan luopunut vanhemmista käyttämättömistä kamoista. Hyvä kysymys on, että kuka käyttää jotain 15 vuotta vanhaa ryönästä pyyhettä? Ei kukaan, mää ainakin valitten aina pehmeen ja ihanalta tuntuvan vaihtoehdon jonkun huonoks menneen sijasta. Mutta aiemmin ne ryönäsetkin ja aikansa palvelleet kamat oli silti mun kaapeissa. Ei oo enää. Kiitin niitä palveluksesta ja luovuin kaikista tohon kategoriaan menevistä.

Tavaroista luopuminen nostattaa tunteita

Tavaroista luopuminen nosti kivasti esiin niiden luoman turvallisuuden tunteen ja epäluottamuksen elämään. Eli jos nyt pistän tämän tavaran X eteenpäin, niin a) sit mulla ei ole sitä enää ja voin kaivata sitä, b) voin tarvita sitä joskus ja c) joudun pahimmassa tapauksessa ostaan uuden ja se maksaa. Tohon kun lisää tunnesiteet ja muistot liittyen tavaroihin, niin sen takia meidän kämpät on täynnä roinaa. Mutta mää onnistuin oleen itelleni rehellinen.

Hyvä esimerkki oli kymmenet jemmatut farkut. Mietin, että vaikka joku päivä seuraavien vuosien sisällä mahtuisinkin niihin jälleen, niin mikä on todennäköisyys, että puen 5v sitten muodissa olleet farkut jalkaani? Hyvin pieni. Ainoa asia mitä vähän kadun Konmari puuskassani on, että pistin ihan sikana kirjoja eteenpäin. Tajusin jälkikäteen, että mulla olis ollu monta frendiä ketkä olis halunnut lukee henkistä kirjallisuutta ja ite oon välillä kaivannu NLP kirjoja. Onneks on olemassa kirjasto, josta voin lainata muutamaksi viikoksi kirjoja, lukea ne ja palauttaa pois.

Henkistä jumppaa ja ajatusjumeista vapautumista olen työstänyt intensiivisesti viimeset 5 vuotta, mutta konmaritus oli yksi konkreettinen etappi oman elämän simppelöittämisessä. Enkä usko, että olisin aiemmin ollut aidosti siihen valmis noin isossa mittakaavassa. Se tapahtui kohdassa, jossa olin jo työstänyt monia sisäisiä asioita. Joten jos koet huonoa omaatuntoa siitä, ettet oo pystynyt hyppään marituksen aallonharjaan, niin anna itelles siimaa. Nää on prosesseja. Iloitse tarpeesta hamstraa sen aikaa kun se asia on niin. Voihan olla, että susta ei tuu koskaan yksinkertasemman elämän perässä kulkijaa. Ja se on tosi ok myös.

Mun seuraava konmarihenkinen projekti vaikuttais olevan telkkarista luopuminen. Aattelin tehdä sen lempeesti, joten vien sen nyt ensin tonne kellarikomeroon lepään. Sit se voi sieltä tasapainovaiheen jälkeen tulla ehkä takas tai sitten luovun siitä pysyvästi. Miksi? Koska oon viimesen puolen vuoden aikana tullut jotenkin hirveen tietoiseksi turhasta ajankäytöstä.

Kuinka paljon mun arvokasta ihmiskokemusta valuu ihan tyhjänpäiväisiin ja turhiin asioihin. Enkä tarkota nyt, että pitäis olla mitään suorittamassa, vaan haluan luoda tilaa ajattelulle, olemiselle ja kirjojen lukemiselle. Pidän iltaisin muutaman tunnin töllön tuijotusta suht turhana asiana, niin aivottoman ihanaa kun se onkin. Eikä töllö ole läpeensä paha, sieltä tulee paljon hyödyllistäkin ulos. Mutta koen, että mun ja sen suhde kaipaa tuumaustauon. Joten luovun siitä nyt toistaseks.

Likee, jaa, mieti mistä olisit itse valmis luopumaan. Mitähän tavaroista luopuminen voisi sun elämään tuoda, ehkä lisää tilaa hengittää ja vapauden tunnetta?

Iloa XXXO,

Kaisa

Kaisa W Koskinen on muutosvalmentaja ja ekonomi, joka valmentaa energiasta, oman energian kohottamisesta ja henkisestä hyvinvoinnista. Kaisan WHY on vapaus.